Haku

Uzbekistan sijaitsee silkkitien varrella ja valloittajat ovat kulkeneet lukuisia kertoja maan halki. Aleksanteri Suuri pysähtyi Samarkandissa 327 eaa. ja otti vaimon paikallisesta heimosta. Samanidien dynastia hallitsi aluetta, kunnes arabimuslimit valloittivat sen 800-luvulla. Mongolien Tšingis-kaani valloitti alueen 1220.

1300-luvulla Timur Lenk voitti mongolit ja perusti oman valtakuntansa. Hänen valloitusretkensä ulottuivat lähi-itään saakka. Hän voitti osmanien keisari Bayazidin 1402 ja vei hänet vangiksi. Myöhemmin muodostui kaupunkivaltioita, joilla on läheiset suhteet Persiaan.

Venäjän keisarikunta valloitti Taškentin vuonna 1865 ja löi Kokandin kaanikunnan 1876. Venäjän sisällissodan jälkeen hajanainen vastarinta bolševikkeja vastaan jatkui vuoristoissa vielä 1930-luvulle. Venäjän vasallivaltioiden Buharan ja Hivan kaanikuntien emiirit syöstiin vallasta 1919 ja seuraavana vuonna niistä muodostettiin nimellisesti itsenäiset Buharan kansantasavalta ja Horezmin kansantasavalta. 1924 muodostettiin Uzbekistanin SNT osista Buharan ja Horezmin kansantasavaltoja sekä osasta entistä Kokandia.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entinen Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeri Islom Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 prosentin äänisaalilla. Vaaleja ei hyväksytty yleisesti ja islamilaisia vastarintaryhmiä alkoi syntyä. Helmikuussa 1999 presidentti Karimov selviytyi autopommista, josta syytettiin Uzbekistanin islamilaista liikettä. Elokuussa 2000 aseistetut ryhmät pyrkivät maahan Kirgisiasta ja maan eteläosissa käytiin taisteluja. Maaliskuussa 2004 koettiin uusi terrorismin aalto ja pommi-iskut Buharassa ja Taškentissa, mukaan lukien maan ensimmäiset itsemurhapommi-iskut. Karimov syytti teoista kiellettyä Hizb ut-Tahrir -ryhmää (vapautuspuolue), joka ei ole myöntänyt syyllisyyttä.

30. heinäkuuta 2004 räjäytettiin Taškentissa Israelin ja Yhdysvaltain lähetystöt kahdeksan henkeä vaatineessa iskussa. Islamilaisen liikkeen johtajat Tohir Juldashev ja Juma Khodjiev on tuomittu kuolemaan heidän poissa ollessaan ja heitä kuulematta.

Toukokuussa 2005 maassa puhkesi levottomuuksia Andižanin kaupungissa. 12. toukokuuta 2005 alkaneissa mellakoissa opposition edustajat valtasivat hallintorakennuksen Andižanissa. Tashkentin kansainvälisen radion mukaan opposition edustajat tunkeutuivat sotilasalueelle hankkien kymmenittäin käsiaseita ja hyökkäsivät työleirille ja vapauttivat vankeja, ml. islamistisen Akramiya-liikkeen jäseniä ja yrittivät ottaa haltuunsa kansallisen turvallisuuspalvelun rakennuksen sekä alueneuvoston, hakimiyatin, rakennuksen. Lainvalvontaelimien vastaiskussa aiheutuneessa ammuskelussa kuoli hallituksen lähteiden mukaan 187, useimmat sotilaita. Opposition mukaan kuolleita oli ainakin 700 sotilaiden tulitettua väkijoukkoon. Uzbekistanin hallituksen mukaan kyseessä oli ulkomaalaisten sponsoroima islamistien vallankaappausyritys.^lähde?^[1]

Tapahtuneen jälkeen Uzbekistanin suhteet länteen heikkenivät ja maa määräsi alueellaan olleet Afganistanin operaatioon ja rauhanturvaajien huoltoon osallistuneet NATO:n joukot lähtemään maasta vuoden 2005 loppuun mennessä. EU vastasi asevientikiellolla ja asetti 12 maan hallituksen jäsensä viisumikieltoon.

[muokkaa] Politiikka

Islam Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 % äänisaalilla opposition Mohammed Salikhia vastaan. Pääoppositiopuolue Birlik ei suostunut rekisteröitymään virallisesti puolueeksi. Entinen kommunistipuolue, nyt Uzbekistanin kansandemokraattinen puolue säilytti saman valta-aseman, kun sillä oli ollut neuvostotasavallassa. Oppositio kukistettiin hiljennettiin tarpeen vaatiessa fyysista väkivaltaa käyttäen ja Birlik kiellettiin kokonaan. Joulukuun 1992 perustuslaki vahvisti maan olevan maallinen valtio, joka ärsytti islamisteja. Korkein neuvosto pysyi vallassa joulukuun 1994 parlamenttivaaleihin asti.

Vuonna 1993 huoli kasvavasta islamilaisesta fundamentalismista sai Uzbekistanin osallistumaan IVY:n rauhanturvaamistehtävään Tadžikistanissa. Samaan aikaan hallitus sai moitteita ihmisoikeusjärjestöiltä. Maaliskuussa 1995 Karimov sai 99 % kannatuksen kansanäänestyksessä, joka jatkoi hänen hallintokauttaan vuodesta 1997 vuoteen 2000. Oppositiopuolueet sallittiin jälleen 1995.

5. joulukuuta ja 19. joulukuuta 1999 järjestetyissä parlamenttivaaleissa kansandemokraattinen puolue sai 48 paikkaa, muut puolueet 75, kansalaisryhmät 16 ja paikallishallitus nimitti 110. Kaikki parlamentin puolueet tukevat Karimovia.

Uusi presidentinvaali 9. tammikuuta 2000 antoi Karimoville lisää jatko-aikaa 91,9 % äänisaalilla. Presidentin kauden pituulla lisättiin viidesta vuodesta seitsemään vuoteen perustuslain lisäyksellä 2002.

Georgian samettivallankumouksen ja Ukrainan oranssivallankumouksen sekä Kirgisian tulppaanivallankumouksen kaltaista kehitystä on pelätty Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä.

[muokkaa] Osat

Uzbekistanissa on kaksitoista aluetta (viloyat, viloyatlar), yksi autonominen tasavalta* ja yksi kaupunkialue**:

(Taškent), Toshkent Shahar**
Andijonin alue, Andijon Viloyati (Andijon)
Buharan alue, Buxoro Viloyati (Buhara)
Ferganan alue, Farg‘ona Viloyati (Fergana)
Jizzax Viloyati
Namanganin alue, Namangan Viloyati
Navoiy Viloyati
Qašqadarjon alue, Qashqadaryo Viloyati (Qarši)
Samarqandin alue, Samarqand Viloyati (Samarkand)
Sirdaryo Viloyati (Guliston)
Surxondaryo Viloyati (Termez)
Taškentin alue, Toshkent Viloyati (Taškent)
Horezmin alue, Xorazm Wiloyati (Urganch)
Karakalpakia* (uzbekiksi Qoraqalpog‘iston, karakalpakiksi Qaraqalpaqstan) (Nukus/Nökös) (Karakalpakstan)

[muokkaa] Maantiede

Uzbekistanin kartta

Uzbekistan varjostetussa satelliittikuvassa

Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, 10 % maasta on tarkasti hyödynnettyä kasteltua viljelykelpoista maata jokilaaksoissa. Yli 60 % väestöstä asuu kaupungeissa.

[muokkaa] Talous

Uzbekistan oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista. Nyttemmin maasta on tullut maailman toiseksi suurin puuvillan viejä, merkittävä kullan ja maakaasun tuottaja ja paikallisesti merkittävä koneiden ja kemikaalien tuottaja. Uzbekistanissa on myös merkittävää uraanikaivostoimintaa, joka kattaa noin 6 % maailman kokonaiskysynnästä.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hallitus yritti pitää yllä neuvostomallista komentotaloutta tiukalla hintakontrollilla ja tukiaisilla. Inflaation karattua käsistä hallitus aloitti uudistukset 1994 ja otti käyttöön tiukan valuuttapolitiikan, laajensi yksityisomistusta ja vähensi valtion valtaa taloudessa. Valtio on kuitenkin edelleen merkittävä toimija taloudessa ja uudistukset eivät ole tuoneet kaivattuja rakenteellisia muutoksia. Kansainvälinen valuuttarahasto eväsi Uzbekistanilta 1996 185 miljoonan dollarin lainan, jonka ehtoja hallitus ei täyttänyt. Aasian talouskriisin yhteydessä 1997 hallitus tiukensi edelleen tiukkaa otettaan vientimarkkinoista ja valuutansiirroista.