Tammi

Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tammi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Pyökkimäiset Fagales Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae Suku: Tammet Quercus Laji: robur
Kaksiosainen nimi
Quercus robur L.
Katso myös
Tammi Wikispeciesissä   Tammi Commonsissa

Metsätammi eli tammi (Quercus robur) on pyökkikasveihin kuuluva puu. ^[1] Luontainen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Eurooppaa. Suomessa se on Varsinais-Suomen maakuntakasvi.^[2]

[muokkaa] Levinneisyys ja ominaisuudet

Metsätammen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Euroopasta Vähään-Aasiaan ja Kaukasukselle saakka. Se puuttuu pohjoisimmista osista ja muun muassa suurimmasta osasta Pyreneiden niemimaata. Suomessa metsätammi kasvaa niin sanotulla tammivyöhykkeellä eli lounaisimmassa osassa maata ja etelärannikolla ja se luetaan jaloihin lehtipuihin. Se on myös Suomen ainoa luontainen tammilaji. Istutettuna puistopuuna tammea kasvaa Keski-Suomea myöten.

Tammi saattaa elää hyvin vanhaksi, vanhimmat yksilöt ovat yli 1 000-vuotiaita. Se voi kasvaa Keski- ja Länsi-Euroopassa 40 metrin pituiseksi ja useita metrejä paksuksi jättiläiseksi. Suomessa se kasvaa 10–20 metrin, poikkeuksellisesti jopa 30 metrin pituiseksi.

Puu on talveksi lehtensä pudottava, Metsätammen ruskaväri on pääosin keltainen, tai vaatimattoman kellanruskea. Lehdet ovat tyypillisen mutkalaitaiset, kiiltävät, sitkeät, ja "kovat". Puu kukkii melko myöhään keväällä ja muodostaa siemenensä terhoina, joilla on ravintotaloudellista merkitystä. Tammi tulee myös lehteen melko myöhään, joten sen läheisyys antaa hyvän kavualustan kevätkukkijoille, kuten vuokoille, käenrieskoille, imiköille, kevätesikolle ja kiurunkannuksille. Ennen vanhaan terhoja syötettiin sioille, eikä niiden kaupallinen kerääminen ole vieläkään jokamiehen oikeus. Luontaisesti tammea levittävät muun muassa oravat, närhet, pähkinähakit sekä myyrät ja hiiret. Nämä kaikki keräävät varastoja maahan, ja niihin unohtuneista terhoista saattaa keväällä versota tammen taimi. Näiden apujoukkojen ansiosta tammet leviäisivät olosuhteiden salliessa melko tehokkaastikin myös tammivyöhykkeestä pohjoiseen, mutta siellä ankarat talvet ja kasvukauden lyhyt kesto rajoittavat levittäytymistä. Tammenterhot ovat kypsiä eteläisen Suomen oloissa syyskuun lopulla, samaan aikaan kun ruskastuminenkin alkaa.

Noin 500 hyönteislajia on tammesta tavalla tai toisella riippuvaisia. 39 lajia näistä on uhanalaista, monet niistä ovat riippuvaisia nimenomaan lahosta tammipuusta. Tammen koloissa pesivät monet lintulajit, muun muassa lehtopöllö, uuttukyyhky, telkkä, naakka, sini- ja talitiainen, kirjosieppo, kottarainen ja käenpiika.

Tammella on paljon juurisieniä. Näistä ehkä makoisimpia ovat tryffelit, joita kasvaa erittäin harvinaisina myös Etelä-Suomessa. Komein tammien rungoilla kasvavista käävistä on sen sijaan Suomen alueella uhanalainen häränkieli, jonka tunnistaa hehkuvan punaisesta väristään, ja tämä kääpä tuntuukin tunnusteltaessa kielimäiseltä. Häränkieli kasvaa mieluiten vanhojen lahojen tammien rungoilla.

Metsätammen levinneisyys

[muokkaa] Suomen tammet

Tammi kasvaa Suomessa mieluiten runsasravinteisessa metsässä, se tosin tulee toimeen myös laihassakin maaperässä, mutta parhaiten tammi menestyy runsasravinteisessa, savensekaisessa lehtomaassa. Tammi on eräänlainen muinaisjäänne Suomessa ajalta, jolloin oli selvästi lämpimämpää kuin nyt. Tämä jääkauden jälkeinen lämpökausi oli Suomessa 7 000 vuotta sitten. Tällöin tammi pystyi etelästä leviämään Suomeen, ja sitä onkin kasvanut jopa Oulun korkeudella.^[3] Sittemmin ilmaston taas viiletessä, ja kuusen vallatessa alaa, sen elinmahdollisuudet Suomessa ovat kaventuneet vain maan eteläosiin.

Suomen paksuin tammi lienee Piikkiön Lyydikkälässä kasvava hyvin huonokuntoinen puu, joka on rinnan korkeudelta mitattuna lähes 8 m ympärysmitaltaan. Sen arvioidaan olevan noin 1 000–1 200 vuotta vanha. Suomen suurin eli kiintotilavuudeltaan järein puu lienee Kemiössä kasvava jättitammi, jonka ympärysmitta rinnan korkeudelta on 6½ m ja korkeus 28 m. Turun Ruissalossa kasvaa tammea 312 hehtaarin alalla ja vanhimpien tammien arvioidaan olevan 400-vuotiaita. Ruissalo on ehkä Suomen tunnetuin luontaisesti kasvanut tammisto, mutta myös Karjalohjalla, Liedossa, Kemiössä, Ruskossa, Bromarvissa, Paraisissa, Perniössä, Tenholassa, Vantaan Tammistossa sekä Vantaan Hämeenkylässä on komeat metsiköt. Eniten tammi esiintymiä löytyy Turun, Salon ja Lohjan seuduilta. Pohjoisimmat luontaiset tammistot kasvavat Rauman seudulla. Kaikki suuret tammet ovat Ahvenanmaalla rauhoitettuja. Eteläsuomalaiset ovat pitkään siirtäneet kotoperäistä tammeaan puutarhoihinsa, ja se onkin suosittu piha- ja puistopuu. Etelä-Suomessa tammet kasvavat puistoissa ja pihoilla suuriksi, mutta Pohjois-Suomessa ne jäävät usein pensaiksi ja paleltuvat helposti. Tammimetsiköitä on Suomessa kuitenkin harvassa ja enimmäkseen metsätammea tavataankin luonnossa löyhinä pieninä ryhminä siellä täällä,mutta vain muutamissa paikoissa ne muodostavat kunnon metsiköitä. Esiintymillä voi olla montakin kymmentä kilometriä välimatkaa, vaikka närhien ja oravien voisi olettaa levittävän tammea Suomessa tehokkaasti. On tavallista ja suotavaa, että metsän hakkuissa tammet jätetään Etelä-Suomessa paikoilleen^lähde?.

[muokkaa] Suomen etelärannikon tammivyöhyke

Mitä lähemmäs rannikkoa saavutaan Suomen tammivyöhykkeellä, sitä runsaammaksi tammikin tulee. Tammivyöhyke on parhaimmillaan noin 30 km leveä kaistale, joka kulkee Suomen etelärannikkoa myöten. Lounais-Suomessa tämä kaistale kääntyy rannikon suuntaisesti lovasti pohjoiseen ulottuen Raumalle asti. Tammivyöhyke on toiselta nimeltään hemiboreaalinen vyöhyke, mikä on havu- ja lehtimetsien vaihettumisaluetta. Tammen lisäksi vain pääasiassa tammivyöhykkeelle asettuneita lajeja ovat saarni, keltavuokko, isokäenrieska, vuorijalava, pähkinäpensas, ja pystykiurunkannus. Nämä melko vaateliaat lajit menestyvät luonnossa heikosti tammivyöhykkeen pohjispuolella, tosin yksittäisiä esiintymiä tavataan Tampereella asti. Möys karaistuneemmista jaloista lehtipuista metsävaahtera ja metsälehmus ovat selvästi runsaampia tammivyöhykkeellä kuin pohjoisempana. Tammivyöhykkeen puusto ei ensi vilkaisulla eroa ihmeemmin muunkaan Etelä-Suomen kangasmetsistä, mutta siellä lehtoja on paljon runsaammin kuin muualla Suomessa, ja näissä lehdoissa myös nämä tiukasti tammivyöhykkeelle sidonnaiset lajit kasvavat. Tammivyöhykkeen alueella kuivat mäntyvaltaiset kankaat ovat muuta Suomea harvalukuisempia, mutta niitäkin löytyy. Tavallisin metsätyyppi on kuitenkin kuusivaltainen tuore kangas, tai lehtomainen (kuusivaltainen myös) tuore kangas, lehdotkin ovat yleisiä (näissä kasvaa yleensä myös kuusta). Myös lähes kaikki Suomen harvalukuiset jalopuulehdot kasvavat tammivyöhykkeellä, mutta komeita lehmuslehtoja löytyy jopa Pohjois-Savon saarilta saakka.

[muokkaa] Tammen menestyminen Suomen luonnossa

Tammen menestyminen Suomen luonnossa on heikentynyt viimeisten tuhansien vuosien aikana ilmaston viilenemisen takia, jota seurasi kuusen tunkeutuminen tammen levinneisyysalueelle. Myös pelkkä ilmaston viileneminen pakotti tammen vetäytymään etelämmäksi. Tällä hetkellä on menossa vaihe, missä kuusi on levittäytymässä viimeisiinkin Suomen etelärannikon jalopuulehtoihin.^lähde? Ilmastonmuutoksen seurauksena tammi saattaa ensi vuosisadalla levitä Oulun korkeudelle. ^[4] Jos kuusi häviäisi Suomen tammivyöhykkeeltä, ei tammi olisi siellä enää niin ahtaalla, ja se todennäköisesti yleistyisi selvästi. Etelämpänä Euroopassa kuusi ei ole tammille uhka, sillä siellä on liian lämmintä kuusen täydelliselle hyvinvoinnille ja runsaalle esiintymiselle. Tammen levinneisyydelle eteläisen rajan antaa tammen tarve viileään lepokauteen, joka ei täyty enää Euroopan eteläpuolella. Suomessa tammen pahin uhka ihmisen ja kuusen jälkeen ovat keväthallat, jotka vaurioittavat erityisesti nuoria tammen taimia.

[muokkaa] Käyttö

Metsätammea käytetään kovan puuaineksensa vuoksi paljon huonekalu- ja koristepuuna sekä parkettina. Puuaines on väriltään ruskeaa. Tammien puuaines onkin tavallisesti erittäin kovaa. Tammea on myös ootrauksin pyritty jäljittelemään. Kuten yllä jo mainittiin, metsätammea käytetään myös koristekasvina ja siitä on jalostettu monia lajikkeita tähän tarkoitukseen.

[muokkaa] Tammi mytologiassa

Pellolla kasvava tammi.

Tammella on Euroopassa ikivanhat perinteet kansansaduissa ja -tarinoissa sekä mytologiassa. Sitä on pidetty kautta aikain voimallisena puuna uskonnoissa, joissa se tunnettiin mahtavimpien jumalien asumuksena. Skandinaviassa sitä pidettiin ukkospuuna, joka edusti ukkosen jumala Thoria. Kreikassa tammi oli omistettu antiikin uskon ukkosen jumalalle Zeukselle, jonka uskottiin syntyneen tammen juurella. Muinaisille ihmisille tammi symboloi hedelmällisyyttä, viisautta ja hyvää onnea. Euroopan druidien kerrotaan polttaneen ikuisia tammitulia. Tämä tarkoitti rituaalia, jossa kyläläiset sytyttivät joka vuosi tulisijansa uudelleen tammen pyhistä liekeistä, joiden uskottiin turvaavan kodin taloutta. ^[5] Suomessa tammi on aina ollut sen verran harvalukuinen puu, ettei siihen juuri liity vanhoja kansanuskomuksia tai mystiikkaa. Kalevalassa puhutaan Isosta tammesta, maailmanpuusta.

[muokkaa] Links

• Oaks from Bialowieza Forest (biggest oak cluster with the monumental sizes in Europe {english}

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS) (Taksonomian lähde) Viitattu 30.6.2007.
2. ↑ Maakuntakukka
3. ↑ Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. 1979, uusi laitos 1995.
4. ↑ http://www.iti.fi/ilmasto/i2c4.htm
5. ↑ J. Hicks: Mystiikan maailma: Maan energiat, Kööpenhamina, Det Ny Landemann A/S (1992)