T-50

T-50
T-50 Parolan panssarimuseossa
Pituus
– putki edessä	? m
– pelkkä runko	5,20 m
Leveys	2,47 m
Korkeus	2,16 m
Taistelupaino	14 t
Telaketjut	?
Maksiminopeus
– tiellä	60 km/h
– maastossa	30 km/h
Toimintamatka	220 km tiellä
Pääase	45 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus	1 DT pikakivääri
Panssarointi	12-37 mm
Moottori	V-4 (diesel) 300 hp 221 kW
Miehistö	4
Valmistusmaa	Neuvostoliitto

T-50 oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen kevyt panssarivaunu. Joitain edistyksellisiä piirteitä omannut vaunu oli kallis valmistaa ja teknisesti epäluotettava. Niitä rakennettiin vain 69 kappaletta.

[muokkaa] Suunnittelu

Vuonna 1939 Neuvostoliiton panssarijoukot alkoivat uudistua Espanjan sisällssodan kokemuksien perusteella. Alettiin suunnitella uutta vaunua, joka korvaisi T-26:n. Vaunusta oli tarkoitus tulla Puna-armeijan tavallisin panssarivaunutyyppi. Piirustukset olivat valmiita tammikuussa 1941, mutta tuotanto ei voinut alkaa teknisten ongelmien vuoksi.

Samaan aikaan suunniteltiin Harkovan veturitehtaalla toista uutta panssarivaunua, jonka piti korvata BT-sarjan. Vaunu, joka sai nimen T-34, oli hyvin panssaroitu, tehokas ja hyvin liikkuva.

Saksalaisten hyökätessä vuonna 1941 suurin osa raskaasta sotateollisuudesta evakuoitiin Ural-vuorille missä tuotanto alkoi. Vaunu oli hyvä, mutta kärsi vieläkin teknisistä ongelmista ja maksoi melkein yhtä paljon kun raskaampi ja parempi T-34 ja sen korvasi kevyenä panssarivaununa T-60 ja T-70 sekä muita kevyitä panssarivaunuja, jota Neuvostoliittä vastaanotti Lend-lease-avun kautta. Vain 69 vaunuja valmistettiin (joista vain 48 sai pääaseen) ennen kun tuotanto päättyi Tammikuussa 1942. Harvat tuotetut vaunut käytettiin Leningradin rintamalla. Niiden taistelukelpoisuudesta tiedetään hyvin vähän, mutta niiden sanotaan pärjänneen vuonna 1941 kaikille saksalaisvaunuille hyvin. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi yhden vaunun joka on nykyisin esillä Parolan panssarimuseossa.

[muokkaa] Ominaisuudet

Vaunu oli monilta paikoilta hyvä, vaunussa oli hitsattu, viistetty panssari, kolmen miehen torni (niin että johtajan ei tarvinut toimia lataajana), johtajalle kupooli (mikä tuli neuvostovaunuihiin vasta 1942) ja kaikissa vaunuissa oli radio. Huonoa oli että vaunu, kuten muut neuvostovaunut, oli ahdas ja V-4 moottori teknisesti epäluotettava. Luotettavuusongelmien ja korkean hinnan takia tuotanto lopetettiin.