Ruija

Tämän artikkelin, sen osan tai kuvan sisällön epäillään olevan tekijänoikeusrikkomus, koska se on kopioitu lähteestä: CD-Facta Asiasta saatetaan keskustella keskustelusivulla.

Ruija (norj. Finnmarken) on historiallinen maakunta Pohjois-Norjassa. Ruijaan kuuluu laajemmassa merkityksessä Finnmarkin läänin lisäksi myös osa Tromssan läänin itäosaa Malankivuonoon asti. Merkittäviä vuonoja Malangista itään on järjestyksessä Yykeänvuono, Naavuono, Altavuono, Porsangerinvuono, Laisvuono, Tenovuono ja Varanginvuono. Tätä vuonojen halkomaa merenrantaa kutsutaan myös nimellä Ruijanranta. Väestön muodostavat norjalaiset, saamelaiset ja kveenit (suomalaiset). Kielellisesti saamenkielisiä 10 % ja suomenkielisiä 3 %. Tämän vuoksi useat Ruijaan kuuluvat kunnat ovat kaksi- tai monikielisiä. Kveenejä asuu eniten Ruijan itäosassa Varanginvuonon ja Porsankivuonon rannikolla. Siellä sijaitsee myös Porsangin kunta, jossa kveenin kielellä on virallinen asema. Kveeneiksi nimitettyjä suomalaisia muutti Ruijaan 1600-luvulta lähtien, laajimmillaan muutto oli 1800-luvun puolivälissä. Tutkimus on osoittanut, että Ruijan monen paikkakunnan suomenkielinen nimi on alkuperältään norjalaista nimeä vanhempi.

[muokkaa] Historia

Varhaisin asutus kuuluu jääkauden loppupuolelle ajoittuvaan Ruijan eli Komsan kulttuuriin. Ruijan pronssi- ja rautakautisia asukkaita pidetään saamelaisten esivanhempina. Norjalaisia alueelle siirtyi keskiajalla, 1200-luvulta lähtien.

Valtiollinen kehitys aiheutti 1500-luvulta lähtien Fennoskandian pohjoisosien omistukseen liittyviä alueriitoja Ruotsin, Venäjän ja Tanska-Norjan välillä. Täyssinän rauhassa 1595 Venäjä luopui vaatimuksistaan, ja Knäredin rauhassa 1613 Tanska-Norja sai yksinoikeuden Ruijan rannikkoalueisiin. Näin ollen koko Ruija oli norjalaisen hallinnon alaisuudessa. Vuonna 1751 tehdyn Ruotsin ja Tanska-Norjan välisessä rajankäynnissä rajaksi tuli Tenojoki sekä Venäjän ja Norjan kesken 1826 Paatsjoki.