Passiivitalo

Passiivitalon periaateleikkaus. Sinisellä merkitty ilmanvaihdon tuloilma esilämmitetään maaputkistossa (kysymyksessä ei ole maalämpöpumppu)
Passiivitalon periaateleikkaus. Sinisellä merkitty ilmanvaihdon tuloilma esilämmitetään maaputkistossa (kysymyksessä ei ole maalämpöpumppu)
Passiivitalo Darmstadtissa Saksassa
Passiivitalo Darmstadtissa Saksassa
Lämpökamerakuva, jossa etualalla oikealla näkyy passiivitalo, taustalla normaalirakenteinen rakennus. Värit kuvaavat säteilevää lämpöä: punainen säteilee paljon, sininen vähän.
Lämpökamerakuva, jossa etualalla oikealla näkyy passiivitalo, taustalla normaalirakenteinen rakennus. Värit kuvaavat säteilevää lämpöä: punainen säteilee paljon, sininen vähän.

Passiivitalo on rakennus, jossa kaikki tai lähes kaikki tarvittava lämpöenergia saadaan aikaan aurinkoenergiaa sekä rakennuksen käytön aiheuttamaa lämpöä hyödyntämällä. Passiivitalossa ei ole varsinaista lämmitysjärjestelmää.[1]

Passiivitalon lämmitys perustuu aurinkoenergian hyödyntämiseen aurinkokeräimiä, ikkunoita ja varaavia rakenteita käyttäen. Lämpöenergian tuotoksi lasketaan myös käytön aiheuttama lämpö: valaistuksen, laitteistojen ja koneiden hukkalämpö, sekä ihmisten aiheuttama lämpö. Passiivitalossa voi olla pienitehoinen varalämmitysjärjestelmä huipputarvetta varten, tyypillisesti kevyellä tekniikalla ilmanvaihdon yhteyteen toteutettu ilmalämmitys.

Passiivitalon rakennuskustannuksissa saavutetaan kustannussäästöjä pois jäävän päälämmitysjärjestelmän osalta. Toisaalta vaipan parantuneet ja lisääntyneet rakenteet aiheuttavat lisäkustannuksia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Passiivitalon määritelmä

Passiivitalo voidaan määritellä esimerkiksi energiakulutuksen mukaan. Erään määritelmän mukaan passiiviseksi taloksi voidaan sanoa rakennusta, jonka lämmitysenergian tarve on alle 15 % saman kokoisten rakennusten keskiarvoisesta tarpeesta.[2]

Yleiseurooppalaisessa PEP-projektissa taas määritettiin maksimiarvot passiivitalon vuosittaiselle energiakulutuksella. Raja-arvot poikkeavat rakennuspaikan mukaan.[3]

Etelä-Eurooppa, Välimeren lämmin ilmasto:

  • Lämmitysenergian tarve alle 15 kWh/m²
  • Jäähdytysenergian tarve alle 15 kWh/m²
  • Primäärienergian tarve alle 120 kWh/m²

Keski-, Länsi- ja Itä-Eurooppa:

  • Lämmitys- ja yhteistarve alle 15 kWh/m²
  • Primäärienergian tarve alle 120 kWh/m²

Pohjoismaat 60 leveysasteen pohjoispuolella:

  • Lämmitys ja jäähdytysenergian tarve korkeintaan 20-30 kWh/m² rakennuksen sijainnista riippuen.
  • Primäärienergian tarve korkeintaan 120-140 kWh/m² rakennuksen sijainnista riippuen.

[muokkaa] Suomessa käytettävät raja-arvot

Projektin esittämät vaatimukset johtaisivat Suomessa epätarkoituksenmukaisiin rakenteisiin. Suomeen on esitetty VTT:n toimesta kaksi määritelmää:

Lämmitysenergian vuosittainen maksimitarve Suomessa:[3]

  • Eteläinen rannikkoseutu ja Varsinais-Suomi: 20 kWh/m²
  • Keski-Suomi: 25 kWh/m²
  • Pohjois-Suomi (Oulun ja Lapin läänit): 30 kWh/m²

TAI toisen määritelmän mukaan:[4]

  • Lämmitysenergian tarve korkeintaan 25-35 kWh/m² Helsinki- Sodankylä -akselilla
  • Kokonaisenergian tarve korkeintaan 75-85 kWh/m²

Kaikissa yllä mainituissa vaihtoehdoissa rakennuksen ilmavuotoluku n50 tulee olla pienempi kuin 0,6 1/h. Suomessa Valtion teknillinen tutkimuskeskus on laskenut, että 150 neliön talo selviäisi vuoden noin 4000 kilowattitunnin ostoenergialla.[5]

[muokkaa] Rakenteet

Suomessa määritelmien mukaiset passiivitalot voidaan toteuttaa lähes tavanomaisin rakenneratkaisuin. Passiivitalon rakenteiden perusvaatimuksia ovat:[4]

Ulkovaipan hyvä lämmöneristyskyky (alla maksimilämmönläpäisyarvot)

  • Ulkoseinät U <0,15 W/m²K
  • Yläpohja U <0,15 W/m²K
  • Alapohja: maanvarainen 0,10< U <0,15 W/m²K
huomioidaan maan jäähtyessään vapautuvan lämmön aiheuttama lämpövirta
  • Alapohja: tuuletettu U <0,10 W/m²K
  • Rakenneosat:
Ikkunat U <0,80 W/m²K
Ulko-ovet U <0,40 W/m²K
  • Lisäksi:
  • kylmäsiltojen lineaarinen konduktanssi alle 0,01 W/mK
  • Ilmanpitävyys: ilmanvuotoluku n50 alle 0,6 1/h

Lämmön talteenotto, sisäilmasto

  • Ilmanvaihdon lämmön talteenoton vuosihyötysuhde yli 70 %
  • Tuloilma esilämmitetään passiivisesti maan lämmöllä lämpökaivossa tai maaputkistossa
  • Lämpimän jäteveden lämmön talteenotto
  • Ilmanvaihdolle tilakohtainen mitoitus, keskimäärin 0,5 kertaa tunnissa

Lämpötehokkuus

  • Lämminvesiputket eristettyjä
  • Lämmöntarve pieni, alle 20 W/m² mitoituslämpötilaerolla
  • Huipputarpeen lämmitysjärjestelmä on kevennetty, esimerkiksi ilmanvaihtolämmitys

Ilmaisenergian hyödyntäminen

  • Erikoislasitukset ikkunoissa
  • Talon massoittelu ja suuntaus: avataan aurinkoon, suljetaan pohjoiseen, ei aurinkoa varjostavia rakenteita tai kasvillisuutta

Kulutuksen minimoiminen

  • Rakennuksen muodon massoittelu: vaipan alan ja tilavuuden suhde pieni. Huolellinen rakenteiden kylmäsiltojen välttäminen vähentää kompaktin muodon tarvetta.

[muokkaa] Kokemuksia passiivitalorakennuksista

  • Intelligent Energy Europe -projekti:
    • PEP Promotion of European Passive Houses -projektissa tavoitteena on edistää passiivitalojen rakentamista Keski- ja Pohjois-Euroopassa[3]
    • Passive-On -projektissa tavoitteena on edistää passiivitalojen rakentamista Etelä-Euroopassa, lähinnä Välimeren maissa
  • CEPHEUS Cost Efficient Passive Houses as European Standards on EY:n rahoittama 14 rakennuksen ja 221 asunnon koerakennusprojekti[6]
  • Saksassa on rakennettu noin 4 000 ja Itävallassa noin 1 000 asuinrakennusta passiivitalon tyyppisten periaatteiden mukaan.[1]
  • Sata saksalaista passiivitaloa käsittänyt tutkimus toteaa, että huolimatta lämmityslaitteiden puuttumisesta, oli passiivitalojen sisälämpötila talviaikaan keskimäärin 21,4 astetta.[6]
  • Freiburgiin rakennetussa 20 passiivitalon kohteessa energiansäästön mitattiin olevan 79 % verrattuna taloihin jossa energiansäästötoimenpiteitä ei tehty. Rakennuskustannukset näissä passiivitaloissa olivat 7 % kalliimmat.[7]
  • Suomessa Espooseen toteutettu MERA-kerrostalojärjestelmän koekohteessa päästiin 70 % pienempään kaukolämmön kulutukseen verrattuna tavanomaiseen kerrostalokohteeseen. Rakennuskustannukset nousivat alle 2 % tavanomaisista.[8]

[muokkaa] Lähteet

  • Henk F. Kaan, Bart J. de Boer: Passive houses: Achievable concepts for low CO2 housing. ISES conference paper 2005,. ISES, 2006. ECN-RX--06-019. Julkaistu myös internetissä
  • Jari Shemeikka: Rakennusten energiatehokkuus, BAFF Kevätseminaari 24.5.2007. VTT. Viitattu 26.6.2007.
  • Jyri Nieminen(a): Passiivitalo VTT. Viitattu 26.6.2007.
  • Jyri Nieminen (b): Mikä on passiivitalo VTT. Viitattu 26.6.2007.
  • Peter Cox, Winter: Passivhaus. Building for a Future Magazine, 2005, nro 6, s. s. 19.
  • Jürgen Schnieders: CEPHEUS – measurement results from more than 100 dwelling units in passive houses. ECEEE 2003 summer study. Passive House Institute, 2003. Julkaistu myös internetissä

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Kaan, de Boer 2005
  2. ↑ Jyri Nieminen: Passiivinen talo, TM Rakennusmaailma 2007
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 Nieminen (a)
  4. ↑ 4,0 4,1 Nieminen (b)
  5. ↑ Helsingin Sanomat 22.2.2007. Passiivitalo tarjolle ympäristöaktiiville.
  6. ↑ 6,0 6,1 Schnieders 2003
  7. ↑ Cox, Winter 2005
  8. ↑ Shemeikka 2007, s. 12

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivitalo

wymiana linkami system wymiany linków system wymiany linków SEO Tools tanie kredyty gotówkowe kreatyna Plaza 3 star hotel Los Angeles krynica noclegi Sejm Tyk