Luettelo Lapin kullankaivajista

Tämä on luettelo tunnetuista Lapissa Lemmenjoella ja Ivalojoella työskennelleistä kullankaivajista

[muokkaa] Jalmari Hepo-oja

Jalmari Hepo-oja (22. lokakuuta 1913, Kestilä – 1. lokakuuta 1983) tuli Lappiin kullankaivajaksi heti sodan jälkeen. Hän meni naimisiin ja jonkin asui joitakin vuosien perheineen Lemmenjoella kaivaen kultaa Miessillä sijainneella valtausalueellaan. Pian Hepo-oja muutti kuitenkin perheineen Inariin ja hän työskenteli tämän jälkeen talvet savotoilla ja kaivoi kultaa vain kesäisin. Hepo-oja tunnettiin lempinimellä Miessin pankkiiri - hän valmisti kultakimpaleen rahan muotoon ja maksoi sillä velkansa kullankaivaja Kullervo Korhoselle.

[muokkaa] Jaakko Isola

Jaakko Isola (1903, Kärsämäki – 12. syyskuuta 1978, Miessi, Inari) saapui jo 1930-luvulla Petsamoon tietöihin ja nikkelikaivokselle. Hän kaivoi aluksi kultaa Sotajoella ja Moberginojalla mutta siirtyi sitten 1948 yhdessä Kullervo Korhosen, Heikki Kokon ja Jukka Pellisen kanssa Lemmenjoelle. Tämän kultamiesporukan hajottua Isola asettui sitten Miessijoen varrelle Kaarenojan suulle rakentaen sinne kämpän itselleen. Isola asui sitten ympäri vuoden tässä kämpässään jonne hän kuolikin syksyllä 1978. Isolan kuoleman jälkeen jäi arvoitukseksi mihin oli joutunut hänen elämänsä aikana kaivamansa kultamäärä sillä Isola oli elänyt hyvin vaatimattomasti.

[muokkaa] O. V. Itkonen

[muokkaa] Aulis Kajanto

Aulis Kajanto (1. toukokuuta 1905, Viipuri – 11. heinäkuuta 1994, Kauhajoki) oli Kauhajoen yhteiskoulun ja lukion kieltenopettaja joka kaivoi kultaa Lemmenjoella joka vuosi koulujen kesälomien aikana. Kajanto harrasti myös helmenpyyntiä joinakin kesinä.

[muokkaa] Pellervo Kankainen

Pellervo Kankainen (27. maaliskuuta 1910, Kotka – 7. marraskuuta 1980, Muddusjärvi, Inari) ei itse kaivanut kovinkaan paljon kultaa mutta hänellä oli omistuksessaan Lemmenjoella valtauksia ja vanhoja kultamiesten kämppiä joilla hänen ystävänsä harjoittivat kullankaivuuta. Kankainen on syntyisin varakkaasta perheestä ja hänen isänsä omisti Kotkassa kiviveistämön. Kankainen kävi Mustialan maanviljelyskoulun mutta hänellä ei ollut kiinnostusta maanviljelijän ammattiin. Hän haaveli jo nuorena erakkoelämästä Lapissa ja karaisi tätä varten itseään nukkumalla ympäri vuoden huoneessa jonka ikkuna oli auki sekä uimalla pitkiä matkoja kylmässä vedessä.

Kankainen eli Lapissa eräänlaisena elämäntapataiteilijana. Hän meni vielä 70-vuotiaana naimisiin 20-vuotiaan opiskelijatytön kanssa ja heille syntyi Inari-niminen tytär. Pian tämän jälkeen Kankainen kuitenkin hukkui kalastusmatkallaan Muddusjärvellä. Hän putosi veteen jäisestä veneestä ja lähti sitten hyvänä uimarina yrittämään kohti rantaa. Ranta oli kuitenkin liukkaan jään peitossa eikä Kankainen onnistunut nousemaan maihin vaan hukkui rantaveteen.

[muokkaa] Heikki Kivekäs

Heikki Kivekäs perusti 1914 Ivalojoen Ritakoskelle kultakylänsä. Kivekkäällä oli Ritakosken alueella kymmeniä valtauksia jotka hän oli tehnyt omalla nimellään sekä yhteisesti turkulaisten Klondikessa kullankaivuulla rikastuneiden Joutsenen veljesten kanssa. Hän onnistui saamaan hankkeelleen rahoittajia Etelä-Suomesta ja niinpä Ritakoskelle nousi pian päärakennuksen lisäksi talli, navetta, höyrysaha, höyläämö, vajoja ja kaivostupia.

Kivekäs myi lokakuussa 1920 Ritakosken omistuksensa helsinkiläiselle tilanomistaja Nestor Toivoselle. Myöhemmin hänet tuomittiin 1920-luvun puolivälissä vankeuteen pirtureseptin väärentämisestä ja hän kuoli vankeudessa ollessaan.

[muokkaa] Viktor Koivula

Viktor Koivula (k. 1981) kaivoi kultaa Ivalojoen Kytöjoella. Hänet tunnettiin omaperäisenä filosofina ja shakin pelaajana.

[muokkaa] Unto Koivunen

Unto Koivunen kaivoi kultaa Ivalojoen Ruikan mutkassa asuen siellä aluksi ympäri vuoden aina vuoteen 1982 saakka mutta myöhemmin hän oli siellä vain kesäisin. Koivunen joka oli aikaisemmin työskennellyt puutarhurina viljeli valtauksellaan Ruikan mutkassa myös perunaa ja kasvatti kukkia.

[muokkaa] Heikki Kokko

Heikki Kokko (7. syyskuuta 1915, Muhos – 15. syyskuuta 1982, Inari) tunnettiin lempinimillä Kultasilmä-Kokko ja Heittiö. Hän aloitti kullankaivuun jo 1930-luvulla Laanilan seudulla ja sodan jälkeen hän kaivoi kultaa Moberginojalla. Vuonna 1948 neljän miehen kultamiesporukka Jaakko Isola, Kullervo Korhonen, Heikki Kokko ja Jukka Pellinen siirtyi Lemmenjoelle jossa he kaivoivat kultaa useampana kesänä hyvällä menestyksellä.

Myöhemmin Kokko muutti Inariin ja omisti siellä Otsamon baarin ja matkustajakodin. Tarinan mukaan Kokko osti vaimonsa Ranta-Marin kullankaivaja Aaro Raumalalta yhdellä kilolla kultaa. Kokko oli perustamassa Lapin kullankaivajien liittoa ja toimi kuolemaansa saakka sen puheenjohtajana. Kirjailija Raimo O. Kojo kirjoitti Heikki Kokon elämänvaiheista teoksen Heittiön vaellus.

[muokkaa] Kullervo Korhonen

Kullervo Korhonen (25. syyskuuta 1908, Helsinki – 29. heinäkuuta 1989, Inari) kaivoi kultaa jo 1930-luvulla yhdessä Jukka Pellisen kanssa Laanilassa ja Sotajoella. Välirauhan aikana Korhonen jatkoi kullankaivuuta tällä kertaa Vuotson lähistöllä Hevoskurussa. Hän oli mukana siinä neljän kultamiehen ryhmässä joka saapui Lemmenjoelle 1948. Muutaman vuoden kuluttua Korhonen sai ajatuksen ryhtyä kaivaamaan kultaa koneellisesti. Hän onnistui hankkimaan rahoituksen ja osti 7 tonnin painoisen Åkerman 220-kaivinkoneen joka kuljetettiin talvella 1951 Lemmenjoelle suurien vaikeuksien jälkeen (70 kilometrin erämaamatkaan meni aikaa kaksi viikkoa). Ensimmäisenä kesänä konekaivuu tuotti niin paljon kultaa että Korhonen pystyi maksamaan työmiestensä palkat mutta toisena kesänä kullan määrä väheni ja Korhonen joutui pian lopettamaan yrityksensä ja poistumaan kultamailta.

Hän asui sittemmin Tukholmassa ja perusti sinne ruotsinsuomalaisten keskuuteen Jukola-kerhon. Korhonen oli ollut myös perustamassa Lapin kullankaivajien liittoa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana.

[muokkaa] Yrjö Korhonen

Yrjö "Karhu" Korhonen (2. maaliskuuta 1922, Viiala – 20. lokakuuta 2003, Inari) tuli Lemmenjoelle keväällä 1951 pian sen jälkeen kun kultaryntäys sinne alkoi 1940-luvun lopulla. Hän kaivoi kultaa Jäkälä-Äytsillä yhdessä veljensä Jalmari Korhosen (19. kesäkuuta 1929 – 27. syyskuuta 1998) kanssa. Yrjö Korhonen perusti yhdessä Niilo Raumalan kanssa 1970 Tankavaaran kultakylän jossa matkailijat saattoivat harrastaa muun muassa kullanhuuhdontaa. Korhonen oli myös innokas metsästäjä ja hän teki luontofilmejä kuvaten susia ja karhuja.

[muokkaa] Veikko Nevalainen

Veikko Ilmari Nevalainen (20. elokuuta 1910, Simpele – 29. syyskuuta 1978, Jäkälä-Äytsi, Inari) aloitti kullankaivuun jo 1935 siirtyen päätoimiseksi kullankaivajaksi sotien jälkeen. Hän saapui Lemmenjoelle 1940-luvun lopulla. Nevalainen sai lempiniemen kolmen repun mies kuljettaessaan tarvikkeitaan kolmessa repussa Lemmenjoen Kultahaminasta ylös Hengenahdistuksen mäkeä.

Niemenmaa asui ympäri vuoden kultamailla ja hänellä oli oma kämppänsä Jäkälä-Äytsissä. Nevalinen teki muun muassa havaintojen lintujen muutosta ja esiintymistiheyksistä ja oli tähän liittyen myös kirjeenvaihdossa ulkomaisten alan asiantuntijoiden kanssa. Hän kuoli syksyllä 1978 kämppänsä tulipalossa.

[muokkaa] Jukka Pellinen

[muokkaa] Heikki Pihlajamäki

Heikki Pihlajamäki (13. marraskuuta 1919, Kankaanpää – 15. tammikuuta 1989, Ivalo) tuli sodan jälkeen Lappiin jälleenrakennustöihin ja ryhtyi sitten kaivamaan kultaa Lemmenjoella. Hän asui turvekammissa Miessillä ja hänet tunnettiin vieraanvaraisena "Miessin kuvernöörinä". Pihlajamäki tuli tunnetuksi kun toimittaja Jouko Blomberg lähetti joulutervehdyksensä Miessin kairasta radiolähetyksessä Pihlajamäen turvekammilta.

[muokkaa] Aaro Raumala

Aaro Raumala (12. heinäkuuta 1908, Muhos – 21. elokuuta 1986, Inari) aloitti kullankaivuun jo 1936. Hän kaivoi kullan lisäksi myös korukiviä. Aaro Raumala muutti 1979 Inariin valmistuneeseen kultamieskotiin jossa hän asui viimeiset vuotensa. Aaro Raumala oli toisen tunnetun kullankaivajan Niilo Raumalan setä.

[muokkaa] Niilo Raumala

Niilo "Nipa" Raumala (7. joulukuuta 1922, Muhos – 26. toukokuuta 1983, Rovaniemi) kaivoi elämänsä aikana noin 30 kiloa kultaa. Hän asui ympärivuotisesri Lemmenjoella Puskun kämpässään ja harrasti talvisin lukemista ja kirjeshakin peluuta. 1960-luvulla monet Lemmenjoen kullankaivajat koettivat hankkia lisätuloja matkailijoilta mutta Lemmenjoki oli niin syrjässä valtaväyliltä että näin saadut tulot jäivät pieniksi. Niinpä Niilo Raumala ja toinen kullankaivaja Yrjö Korhonen perustivat 1970 nelostien varteen Tankavaaraan kultakylän jossa turisteille oli tarjolla mahdollisuus muun muassa kullanhuuhdontaan.

[muokkaa] Kaarlo Sjöblom

Kaarlo Sjöblom toiselta nimeltään Charles Hill (14. maaliskuuta 1881, Hyrylä, Tuusula – 30. huhtikuuta 1921, Ivalojoki) toimi kullankaivajana Ivalojoen Ritakoskella vuosina 1919-1921. Sjöblom syntyi Hyrylässä Jussilan talossa maanviljelijäperheen poikana. 1900-luvun alussa hän pakeni Venäjän laittomia asevelvollisuuskutsuntoja Yhdysvaltoihin käyttäen Charles Hillin nimelle väärennettyä passia. Yhdysvalloissa Sjöblom teki metsätöitä ja työskenteli myös hiili- ja hopeakaivoksissa Seattlen lähellä ja Burkessa Idahossa. Hän siirtyi sittemmin Alaskaan Nomen seudulle ja hän omisti Alaskassa kolme kultakaivosta Nolanin ja Coldfootin alueella.

Sjöblom palasi Suomeen 1919. Hän suoritti laajoja kultatutkimuksia ja koeporauksia Ivalojoen Ritakosken alueella mutta nämä hankkeet jäivät kesken kun Sjöblom hukkui Ivalojokeen Törmäsen kohdalla keväällä 1921 jään pettäessä hänen ratsuhevosensa alla.

[muokkaa] Muita Lapin kultamailla vaikuttaneita henkilöitä

[muokkaa] Elvira Bono

Laura Francisca Elvira "Moppe" Bono (s. 6. toukokuuta 1893, Katrineholm, Ruotsi) oli italialais-ruotsalaista sirkussukua ja hänen vanhempansa olivat Torinosta kotoisin ollut sirkustaitelija Hendrik Frans Bono ja Kristina Pärsson. Hän toimi sirkuksen nuorallatanssijana tutustuessaan taiteilija Jalmari Ruokokoskeen. Bono oli aluksi taiteilijan mallina ja vuonna 1910 he menivät naimisiin. Liitto päättyi kuitenkin eroon 1913. Elvira Bono osallistui vuonna 1920 Petsamon retkeen ja hänen väitetään ampuneen tämän retken aikana erään miehen.

Bono oli 1920-luvulla ruotsalaisen Boliden-yhtymän omistaman Luttojoen Kulta Oy:n kullanhuuhdontatyömaan emäntänä Ivalon Ritakoskella ja paikalla sijaitsee vieläkin Mopen tuvaksi kutsuttu rakennus jossa Bono asui. Bono oli naimisissa 1919-1927 insinööri Ivar Hellenin (1886-1940) kanssa ja asui Ivalon Virtaniemessä. Vuonna 1942 hän meni naimisiin työmies Uuno Perttu Sormusen (s. 1900) kanssa ja he asuivat sitten Ivalon Nellimissä.