Kaupunki

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähes täysin lähteetön.

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja suurin kaupunki.

Kaupunki on maaseudusta eroava alue, jossa väestö asuu tiheämmin kuin ympäröivällä maaseudulla. Aikaisemmin pienissä kaupungeissa harjoitettiin maaseudun tapaan alkutuotantoa, mutta nykyisin se on joutunut väistymään kaupungeista kokonaan teollisuuden ja palveluiden tieltä. Elinkeinorakenne onkin väestöntiheyden ohella toinen kaupungin ja maaseudun toisistaan erottava seikkä. Alun perin sana "kaupunki" on tarkoittanut kauppapaikkaa. Esikaupungistumisen vuoksi nykyään on hankala vetää rajaa kaupunkien ja muiden taajamien välille. Vuonna 2007 puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa. ^[1]

Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi, megalopoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 36 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.

Ero pienen ja suuren kaupungin välillä on eri alueilla erilainen. Suur- tai miljoonakaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Miljoonakaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Useimmiten suurkaupungit ovat kasvaneet omien hallinnollisten rajojensa yli, joten metropolialueen asukasluku keskuskunnan väkiluvun sijaan on kansainvälisesti vakiintunut tavaksi ymmärtää suurkaupunki.

Suomen kielessä kaupungin käsite viittaa fyysisen kaupungin, taajaman, ohella hallinnolliseen alueeseen, joka hämärtää kaupunki-käsitteen merkitystä. Toiminnallisesti ja rakenteellisesti tarkasteltuna esimerkiksi pääkaupunkiseutu ja lisäksi ainakin osa kehyskunnista muodostaa yhden miljoonakaupungin, joka on jäsentynyt Helsingin kantakaupungin ja sinne johtavien liikenneväylien ympärille. Vaikka Pääkaupunkiseudun sanotaan muodostuvan useasta kaupungista, se ei ole rakenteeltaan "tasavahvojen" kaupunkikeskusten yhteensulauma eli konurbaatio, .

[muokkaa] Kaupungin keskusta

Pääartikkeli: Keskusta

Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.

Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Liikkeet lopettavat toimintansa, asuntojen hinnat laskevat ja rauhattomuus lisääntyy. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.

[muokkaa] Kaupunki-käsite eri maissa

Ruotsissa kunnat on monissa tapauksissa muodostettu jonkin kaupungin ympäryskuntia kaupunkiin yhdistämällä. Näin muodostuneen suuremman kunnan keskustataajamaa kutsutaan silti edelleen kaupungiksi, vaikka virallisesti kunta ei käyttäisikään kaupunkinimitystä. Tällä hetkellä kaupunkinimitystä Ruotsin kunnista käyttävät vain Borås, Göteborg, Haaparanta, Helsingborg, Lidingö, Malmö, Mölndal, Solna, Tukholma, Trollhättan, Vaxholm ja Västerås.

Saksassa on ollut tapana jakaa kaupungit asukasluvun mukaan maalaiskaupunkeihin (2000 – 5000 asukasta), pikkukaupunkeihin (5000 – 20 000 asukasta), keskikokoisiin kaupunkeihin (20 000 – 100 000 asukasta), suurkaupunkeihin (100 000 – 1 000 000 asukasta) ja miljoonakaupunkeihin eli maailmankaupunkeihin eli metropoleihin (yli 1 000 000 asukasta).

Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.

[muokkaa] Kaupunkien tiheys

Väentiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestötiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestötiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestötiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestötiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, mikä lisää henkilöauton tarvetta.

Kuntaliitosten johdosta koko kaupungin väestötiheys ei välttämättä kerro yhtään mitään kaupungin keskustaajaman tai -taajamien, eli "varsinaisen kaupungin" väestötiheydestä. Yhä useammin varsinaista keskustaajamaa ympäröi suuri maaseutualue, joka kuuluu kuitenkin samaan kuntaan. Näin on esimerkiksi Mikkelissä (2001) ja Rovaniemellä (2006), joissa toteutettiin laajat kuntaliitokset. Sama pätee nykyään yhä useampaan kaupunkiin.

Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja.

Amerikkalaistyyliset autokaupungit taas ovat hajanaisempia, ja niiden aktiviteetit keskittyvät keskustan sijaan moottoriteiden varsille. Keskusta on lähinnä liikekeskusta, joka hiljenee iltaisin ja joukkoliikenteen rooli on marginaalinen. Ennen toista maailmansotaa rakennettiin pelkästään eurooppalaistyylisiä kaupunkeja, mutta autoliikenteen kasvettua valtavasti, toisen maailmansodan jälkeen rakennetut kaupungit ovat suurelta osin amerikkalaistyylisiä autokaupunkeja. Eurooppalaistyylisiä kaupunkeja ovat yhä Yhdysvalloissakin mm. New York, San Francisco ja Boston, amerikkalaistyyppisiä taas mm. Los Angeles ja Atlanta.

Eurooppalaistyyliset kaupungit koetaan usein amerikkalaisversioitaan urbaaneimmiksi. Eurooppalaiset kaupungit ovat keskustakeskeisiä ja joukkoliikenne sekä kevyt liikenne näyttelee niissä tärkeää osaa. Kivijalkakauppoja on paljon ja torit ovat eläviä.

[muokkaa] Maailman suurimmat kaupunkiseudut

Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat poliittisesti ja taloudellisesti tärkeitä toimijoita.

Ihmisvilinää Ouagadougoussa Yhdistyneiden Kansakuntien aukiolla.

[muokkaa] Suomen kaupungit

Pääartikkeli: Luettelo Suomen kaupungeista

[muokkaa] Kaupunki historiallis-juridisena käsitteenä

Suomessa on nykyisin vain yksi kuntamuoto. Joistakin kunnista käytetään kuitenkin virallisestikin kaupunki-nimitystä, mutta sillä ei enää nykyisin ole oikeudellista merkitystä.

Aikaisemmin lainsäädännössä oli huomattavia eroja kaupunkien ja maaseudun välillä. Keskiajalta vuoteen 1734 saakka kaupungeissa oli voimassa eri laki, kaupunkilaki, kuin maaseudulla voimassa ollut maanlaki. Myöhemminkin kaupankäynti pyrittiin eräin poikkeuksin keskittämään kaupunkeihin. Porvariston ja kaupunkien erioikeudet vahvistettiin vielä 23. helmikuuta 1789 annetulla vakuutuksella, jonka useat tärkeimmät säännökset tosin kumottiin jo 1800-luvulla, mutta jonka eräät, käytännössä jo merkityksettömiksi jääneet osat pysyivät voimassa vuoteen 1995 saakka.^[3]. Kaupungin perustamisesta päätti hallitsija. Kaupungitkin jaettiin 1600-luvulla kahteen ryhmään, tapulikaupuneihin ja maakaupunkeihin, ja vain edelliset saivat käydä ulkomaankauppaa. Tämä ero kumottiin lopullisesti vuonna 1868, jolloin lainsäädäntöön tehtiin muutenkin huomattavia muutoksia elinkeinovapauden toteuttamiseksi.

Vielä tämän jälkeen Suomessa kaupungeilla kuntina oli joukko erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut, ei myöskään kauppaloilla, joita noihin aikoihin alettiin perustaa. Kaupungit muun muassa ylläpitivät maistraattia ja raastuvanoikeutta, kun taas vastaavia tehtäviä maaseudulla hoitivat valtion viranomaiset kuten nimismies ja kihlakunnanoikeus.

Vuonna 1959 säädettiin laki, jonka mukaan nämä velvoitteet eivät enää koskeneet vastedes perustettavia uusia kaupunkeja. Sitä ennen perustettuja vanhoja kaupunkeja ne kuitenkin edelleen koskivat, kunnes vuonna 1977 uusi kunnallislaki poisti periaatteessa kaikki erot eri kuntamuotojen välillä. Vuosina 1960-1974 olivat monet entiset kauppalat jo muutettu kaupungeiksi, joskin uusiakin kauppaloita vielä perustettiin.

Vuonna 1977 loputkin kauppalat (Kotkaan liitettyä Karhulaa lukuun ottamatta) muutettiin kaupungeiksi. Myöhemminkin on useita kuntia vielä muutettu kaupungeiksi, mutta nimityksellä ei enää ole juridista merkitystä. Tosin aina vuoteen 1999 saakka muun muassa rakennus- ja lainsäädännössä oli säännöksiä, jotka koskivat vain kaupunkeja tai vain maalaiskuntia, mutta vuoden 1977 jälkeen perustetut kaupungit rinnastettiin myös siltä kannalta maalaiskuntiin.

Nykyään kunta voi itse päättää siitä, käytetäänkö siitä virallisesti kaupunki-nimitystä.

[muokkaa] Kaupunkien luonne

Suomen kaupunkeihin kuuluu nykyisin (lähinnä kuntaliitosten vaikutuksesta) paljon myös maaseutualueita, toisaalta kaupunkimaisen asutuksen alue voi jatkua kuntarajan yli. Nykyisin Suomessa on paljon myös sellaisia kuntia, jotka ottaneet käyttöön kaupunkinimityksen, vaikka ne eivät olisikaan piirteiltään erityisen kaupunkimaisia. Toisaalta erityisesti suurten kaupunkien läheisyydessä sijaitsevissa kehyskunnissa on suuria kaupunkimaisia taajama-alueita, mutta silti kehyskunnat eivät ole päättäneet julistautua kaupungeiksi. Imagosyyt vaikuttavat sekä halukkuuteen julistautua kaupungiksi että päinvastoin.

Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 prosenttia asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Tämä ei siis riipu siitä, käytetäänkö kunnasta virallisesti kaupunki-nimitystä vai ei.

Kaupunkien kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:

• Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
• Pikkukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
• Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
• Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
• Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl

Helsinkiä, jossa on asukkaita 562 570 voidaan pitää eurooppalaisella mittapuulla Suomen ainoana suurkaupunkina. Sen ympärillä olevalla pääkaupunkiseudulla (mukaan lukien Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit) asuu yli miljoona asukasta. Helsingin, Espoon ja Vantaan lisäksi suomalaisia suurkaupunkeja ovat yli 100 000 asukkaan Tampere, Turku ja Oulu. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Lahti, Kuopio ja Jyväskylä. Edellisen luokittelun perusteella suurin osa Suomen kaupungeista on pieniä maaseutukaupunkeja.

[muokkaa] Suomen kaupunkien rakenne

Suomessa kaupungit ovat eurooppalaisesti ottaen nuoria ja kiivaimman kaupungistumisen osuttua autoistumisen kovimpaan aikakauteen, ne on pääosin rakennettu autokaupungin tapaan, lukuun ottamatta 1950-luvulla ja aiemmin rakennettuja pienehköjä keskusta-alueita ja niitä ympäröiviä vanhoja esikaupunkialueita, joissa mittakaava on inhimillisempi.

Suomen kaupungeista Suurin väentiheys on pääkaupunkiseudun kaupunkien ohella Keravalla, Järvenpäässä, Maarianhaminassa, Jyväskylässä, Lahdessa, Turussa ja Kouvolassa. Useimmissa muissakin Suomen kaupungeissa on tiheään rakennettu kantakaupunki, jossa kadut usein muodostavat 1700- tai 1800-luvulla kaavoitetun tyypillisen ruutukaavan. Tällaisia kaupunkeja ovat esimerkiksi Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Kuopio, Pori ja Jyväskylä. Kun jotkin niistä ovat viime vuosikymmeninä huomattavasti laajentuneet, ovat niiden uudemmat, kauempana keskustasta sijaitsevat kaupunginosat esimerkiksi Porissa ja Oulussa väljästi ja sangen hajanaisesti rakennettuja ja pientalopainoitteisia. Täten ne muistuttavat amerikkalaisia autokaupunkeja. Samoin on pääkaupunkiseudullakin laita varsinkin Espoon, osittain myös Vantaan, jossa tosin on myös useita radan varteen rakennettuja tiiviitä asuinalueita.

[muokkaa] Suomen kaupunkien sosiaalisia ilmiöitä

[muokkaa] Kaupunkien arvostus

Eri kaupunkien arvostus syntyy ihmisten omien mielipiteiden perusteella ja eri kaupungeilla erilaisia hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Arvostusta voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien ominaisuuksien avulla: työpaikkojen tarjonta, opiskelumahdollisuudet, kulttuuritarjonta, sijainti, ympäristö, harrastusmahdollisuudet ja kunnalliset palvelut.^[4] Lisäksi kaupungissa vallitseva ilmapiiri on tärkeä seikka, vaikka sitä onkin vaikea tutkia tutkimuksilla.

[muokkaa] Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa

Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaalisten ongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia.^lähde?

Pahoinvointia voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien asioiden avulla suhteuttamalla niitä väestömääriin: toimeentulotuki, työttömyys, rikokset, alkoholijuomien myynti, abortit^{kenen mukaan?}, lasten huostaanotto ja kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus.^[5]

Vielä 1800-luvun alussa Suomen kaupungit olivat hyvin pieniä ja erittäin maaseutumaisia. Tämä vuonna 1837 tehty kuva on Tampereelta nykyisen Koskikeskuksen paikalta.

[muokkaa] Muuttoliike kaupunkeihin

Ennusteiden mukaan Suomen väestö muuttaisi lähivuosikymmeninä pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten pääkaupunkiseudulle ja sen lähistölle pienemmille paikkakunnille. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampere houkuttelee ihmisiä. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Syrjäisemmistä maakunnista kuten Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Savosta muutetaan usein suoraan pääkaupunkiseudulle, koska paikallinen keskus ei tarjoa mahdollisuuksia ja kun kauas täytyy joka tapauksessa muuttaa, muutetaan suoraan pääkaupunkiseudulle.

Kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikka- ja koulutustarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut, työpaikat ja kulttuuritarjonta lisääntyvät. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa. Poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.

Yliopistoista on selvää etua kaupungin kehittymisen kannalta. Pahasti taantuvia yliopistokaupunkeja ei Suomessa ole. Esimerkiksi itäisemmän Suomen Lappeenranta, Joensuu ja Kuopio ovat onnistuneet pysymään pienimuotoisina kasvukeskuksina, kun kohtalo ilman yliopistoa voisi olla huomattavasti karumpi. Toki kullakin kaupungilla näistä on myös muita vahvuuksia, kuten sijainti ja asema laajan maakuntansa selvänä keskuksena. Osittain menestys onkin tapahtunut muun maakunnan kustannuksella nuorten muuttaessa keskuskaupunkiin ja maaseudun kuihtuessa. Toisaalta, jos maakunnalla ei olisi vetovoimaista keskuskaupunkia, muuttoliike voisi kohdistua kokonaan pois maakunnasta.

Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä. Korvaavien elinkeinojen keksiminen on ollut vaikeaa esimerkiksi Porille, jonne ei aikoinaan tahdottu yliopistoa, vaan luotettiin raskaaseen savupiipputeollisuuteen. Globalisaation myötä perinteiset elinkeinot ovat siirtymässä pois Suomesta ja tilanne on hankala kaupungille, jonka menestys on rakennettu vahvasti yhden tai muutaman alan varaan. Taas esimerkiksi Tampere on menestyksekkäästi siirtänyt painopistettä pois teollisuudesta ja kaupunki onkin nykyään vahvasti muuttovoittoinen.

Kasvukeskuksia ovat seuraavat kaupunkiseudut:

• Helsinki
• Jyväskylä
• Lohja
• Oulu
• Porvoo
• Salo
• Seinäjoki
• Tampere
• Turku

Väestö vähenee seuraavien kaupunkien vaikutusalueella:

• Iisalmi
• Imatra
• Joensuu
• Kajaani
• Kemi
• Kokkola
• Kouvola
• Mikkeli
• Pietarsaari
• Rauma
• Rovaniemi
• Savonlinna

[muokkaa] Suomen suurimmat kaupunkiseudut

Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen voi antaa todellisemman kuvan talousalueen koosta muun muassa Helsingin, Jyväskylän ja Kouvolan tapauksissa. Toisaalta kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen voi vastaavasti myös "vääristää" alueen kokoa, koska "kaupunkiseutu" tai "seutukunta" eivät ole mitenkään standardisti määriteltyjä termejä. Kunnat itse päättävät, mihin seutukuntaan kuuluvat.

Joskus seutukuntavalinnat eivät kuvaa realistista käytännön tilannetta - näin esimerkiksi Lappeenrannan seutukunnan kohdalla, johon ei virallisesti kuulu Lappeenrannan lisäksi muita kuntia kuin Joutseno, joka sekin yhdistyy kaupunkiin vuonna 2009. Todellisuudessa talousalue on esimerkiksi tässä tapauksessa huomattavasti suurempi kattaen suurimman osan Etelä-Karjalan maakunnasta, ollen noin 100 000 ihmisen luokkaa. Huomionarvoista on myös se, että eräät keskisarjan kaupungit, kuten Hyvinkää ja Järvenpää, eivät suinkaan muodosta omia seutukuntiaan, vaan kuuluvat Helsingin seutukuntaan. Seutukunta käsitteenä ei välttämättä anna osviittaa sen sisältämän kaupungin tai kaupunkien koosta, ainoastaan seutukunnan koosta, joka siis voi olla tapauksesta riippuen melko keinotekoinen käsite.

Kiihtyvien kuntaliitosten myötä monet "kaupunkiseudut" ovat yhdistymässä yhdeksi kunnaksi. Näin on tapahtumassa kokonaan tai osittain esim. Jyväskylän, Kouvolan, Salon, Hämeenlinnan, Lappeenrannan, Joensuun ja Seinäjoen seuduilla. Kaupunki-käsitteen merkitys hämärtyy; kaupunki on paitsi kunta kokonaisuudessaan, myös keskustaajama tai -taajamat erityisesti. Jo määritelmänsä mukaan kaupunki ei ole maaseutu, eikä maaseutu ole kaupunki. Tämä voi aiheuttaa hämmennystä ja tehdä kaupunkimaisten alueiden vertailusta vaikeampaa.

Suomen suurimmat kaupunkiseudut[6]
Sijoitus	Nimi	Maakunta	Väkiluku (2005)	Ennuste 2030
1	Helsinki	Uusimaa	1 235 514	1 391 199
2	Tampere	Pirkanmaa	320 280	368 627
3	Turku	Varsinais-Suomi	298 452	329 101
4	Oulu	Pohjois-Pohjanmaa	206 549	244 319
5	Lahti	Päijät-Häme	169 920	181 407
6	Jyväskylä	Keski-Suomi	164 851	183 329
7	Pori	Satakunta	138 136	134 307
8	Kuopio	Pohjois-Savo	118 301	117 642
9	Joensuu	Pohjois-Karjala	115 998	111 672
10	Kouvola	Kymenlaakso	97 189	94 910
11	Hämeenlinna	Kanta-Häme	89 474	94 961
12	Vaasa	Pohjanmaa	89 109	90 280
13	Kotka	Kymenlaakso	88 007	85 768
14	Lohja	Uusimaa	80 103	91 122
15	Porvoo	Itä-Uusimaa	74 313	85 877
16	Mikkeli	Etelä-Savo	71 704	66 537
17	Lappeenranta	Etelä-Karjala	69 922	73 432
18	Rauma	Satakunta	66 907	63 068
19	Seinäjoki	Etelä-Pohjanmaa	65 461	72 190
20	Salo	Varsinais-Suomi	63 278	70 746
21	Rovaniemi	Lappi	62 550	58 932
22	Kemi-Tornio	Lappi	61 354	55 194
23	Iisalmi	Pohjois-Savo	60 126	49 887
24	Kajaani	Kainuu	58 457	50 542
25	Kokkola	Keski-Pohjanmaa	52 653	50 848
26	Pietarsaari	Pohjanmaa	48 655	47 732
27	Savonlinna	Etelä-Savo	47 671	41 634
28	Imatra	Etelä-Karjala	45 926	40 972
29	Tammisaari	Uusimaa	43 533	45 877
30	Riihimäki	Kanta-Häme	43 452	48 985

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Ekologisen tiedon merkitys kaupunkisuunnittelussa korostuu (http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/bio/bioja/vk/yli-pelkonen/ Helsingin yliopiston väitöstiedote, 24.11.2006]
2. ↑ world-gazetteer.com
3. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950971 Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995)
4. ↑ Taloustutkimus: Kaupungit - Muuttohalukkuus 2006.
5. ↑ Kuntaliiton tutkimus, Kuntalehti 15/2004
6. ↑ kunnat.net

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Suomen kaupungeista
  • Luettelo Suomen kaupungeista perustamisvuoden mukaan
  • Luettelo uudelleen nimetyistä kaupungeista
• Luettelo Suomen kunnista
  • Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
  • Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
  • Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan
• Aluepolitiikka
• Kaupunkiekologia
• Kaupunkisuunnittelu
• Maaseutu
• Kaupungistuminen

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä
• Fennica-tilastopalvelu
• Rakennusperinto.fi - Kaupungit