Katalaani

Katalaani
Muu nimi
Omakielinen nimi	català
Englanninkielinen nimi	Catalan
Ranskankielinen nimi	catalan
Tiedot
Alue	Espanja Ranska Andorra, Sardinia
Virallinen kieli	Osassa Espanjaa (Katalonia, Valencia, Baleaarit), Andorra
Puhujia	6,5 miljoonaa, toisena kielenä 5 miljoonaa lisäkäyttäjää
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Institut d'Estudis Catalans ja Acadèmia Valenciana de la Llengua
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	romaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	ca
ISO 639-2	cat
SIL	CLN
Ohje

Katalaani (català) on kieli, joka kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan romaaniseen kieliryhmään ja jota puhutaan Espanjassa (Katalonian ja Valencian maakunnat, El Carxe Murcian maakunnassa sekä Baleaarien ja Pityuusien saaret Mallorca, Menorca, Ibiza - katalaaniksi Eivissa - ja Formentera), Ranskassa, Andorrassa sekä Algheron kaupungissa Sardiniassa. Katalaaninkielisistä maista ja alueista käytetään katalaaniksi mielellään yhteisnimitystä Els Països Catalans.

Valencian maakunnan asukkaat kutsuvat omaa kielimuotoaan mielellään nimellä valencià ja mallorcalaiset mallorquì, ja paikalliset autonomiset maakuntahallitukset ovat pyrkineet jossain määrin ohjaamaan näiden kielimuotojen normittamista omiin suuntiinsa saadakseen ne näyttämään eri kieliltä. Kyseessä ovat kuitenkin täysin kiistattomasti saman kielen eri murteet, ja niiden erottamispyrkimykset ovat luonteeltaan ennen kaikkea poliittisia. Esimerkiksi vakavastiotettavista valencialaisista ja baleaarilaisista kaunokirjailijoista ehdoton enemmistö kirjoittaa samaa kirjakieltä kuin varsinaisen Katalonian asukkaat, ja paikallisten murteiden muotoja ja sanastoa käytetään ennen kaikkea kirjallisten tarpeiden mukaan, kuten antamaan paikallisväriä.

[muokkaa] Historia

Katalaani kehittyi vulgaarilatinasta pitkän ajan kuluessa. Latina saapui Kataloniaan roomalaisten mukana 218 eaa.. Murteiden eriytyminen vauhdittui Länsi-Rooman luhistumisen jälkeen vuonna 476. On kuitenkin mahdoton sanoa, missä vaiheessa katalaani eriytyi omaksi kielekseen, sillä kirjoitettu latina säilytti norminsa puhutun kielen muuntumisesta huolimatta. Luultavasti suurimmat muutokset kieli koki 600- ja 700-lukujen aikana. Seuraavien kolmensadan vuoden aikana kehitys alkoi näkyä myös kirjoitetussa kielessä, ja 1100-luvulta on peräisin varhaisin tunnettu kaunokirjallinen teksti les Homilíes d'Organyà. Kieli eli kultakauttaan aina 1400-luvun lopulle, jolloin Aragónin ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät 1469. Tällöin katalaani sai lähimmän sukukielensä oksitaanin lisäksi kilpailijakseen kastilian eli espanjan kielen.

Katalonian hallinnon kieli vaihtui katalaanista espanjaan vuoden 1716 kansainvälisten sotatoimien jälkeen. Oikeuslaitoksissa katalaani säilytti kuitenkin asemansa vielä pitkään, ja sen käyttö opetuskielenä kiellettiin vasta 1858. Puhuttu kieli säilyi kuitenkin elinvoimaisena sortotoimista huolimatta. Lisäksi katalaaninkielinen kansanrunous eli loistokauttaan juuri tuolloin. Kansallisaate voimistui edelleen 1830-luvulta lähtien, ja aikakaudesta puhutaankin katalonialaisen kirjallisuuden renessanssina. Vuonna 1900 alkoi ilmestyä ensimmäinen sanomalehti La Veu de Catalunya. Vuonna 1931 kieli sai virallisen asemansa takaisin, kuitenkin vain seitsemäksi vuodeksi, sillä se pysyi kiellettynä koko Francon diktatuurin ajan vuodesta 1938 vuoteen 1976, jolloin kielestä tuli virallinen myös Valencian ja Baleaarien alueilla. Demokratian palauduttua saattoi alkaa katalaanin hidas normalisointiprojekti, joka on ollut erityisen haasteellinen, koska kieli oli kielletty hyvin pitkään, mikä ei tosin täysin ollut estänyt katalaaninkielisen kirjallisuuden ilmestymistä diktatuurin aikanakin. Nykyään katalaania puhuu äidinkielenään noin 6,5 miljoonaa ihmistä, mutta kaksikielisten runsaan määrän vuoksi jotkut lähteet antavat luvuksi jopa 10,5 miljoonaa. Katalaani on täten EU:n suurin vähemmistökieli.

Katalaanin puhuma-alue

[muokkaa] Murteet

Katalaanin kielen murteet jakautuvat kahteen pääryhmään, itäkatalaaniin ja länsikatalaaniin, jotka puolestaan jaotellaan seuraavasti:

[muokkaa] Itä-katalaani

• baleaari (alue: Baleaarit)
• keskikatalaani (yleisin katalaanin murre; alueet: Barcelona, Girona, Tarragona)
• Roussillonin murre (alue: Pyreneet)

[muokkaa] Länsi-katalaani

• luoteiskatalaani (alueet: Lleida, Tarragona)
• Valencian murre (alueet: Alicante, Castellón, Valencia)

Huomaa, että valencialaiset itse usein kutsuvat murrettaan, valenciàa, mieluummin kieleksi kuin murteeksi. Baleaarien, erityisesti Mallorcan katalaania taas usein nimitettään myös nimellä mallorquí.

[muokkaa] Äänteet ja kirjaimet

[muokkaa] Vokaalit

a, e, i, o, u

[muokkaa] Konsonantit

b, c, ç, d, f, g, h, j, k, l, m, n, p, q, r, s, t, v, w, x, z

[muokkaa] Digrafit

gu, gü, ig, ix, ll, l·l, ny, qu, rr, ss, tg, tj, tm, tx

[muokkaa] Ääntäminen

Ääntäminen vaihtelee suuresti eri murteiden välillä. Ne jaetaankin juuri ääntämisen perusteella karkeasti itä- ja länsimurteisiin.

Varsinkin suomalaisesta näkökulmasta katalaanin ääntämissäännöt ovat varsin monimutkaiset. Seuraavassa on esitetty joitakin ääntämisen piirteitä, mutta kattava esitys ei tässä ole mahdollinen.

[muokkaa] Vokaalit

Muun muassa Katalonian alueella puhuttavassa itämurteessa painottomat o-, a- ja e-vokaalit ääntyvät neutreina. Painottomat a ja e kuulostavat suomen a:n ja ä:n välimuodolta ə, painoton o taas ääntyy u:na. Painollisina o ja e voivat esiintyä joko avoimina tai puolisuppeina yhteydestä riippuen. Näin ollen i ja u ovat ainoat vokaalit jotka ääntyvät suurin piirtein samalla tavoin kuin suomessa. Länsimurteissa a:n ja e:n neutrivokaali on a tai avoin e, eikä o:n muuttumista u:ksi esiinny. Y ei ole katalaanissa vokaaliäänne, sillä se esiintyy vain digrafissa ny.

[muokkaa] Klusiilit

Ensimmäisenä on kenoviivojen välissä esitetty foneemi (äänne), ja sen jälkeen sitä ilmaiseva kirjain tai digrafi.

/p/ p

/b/ b, v (ks /v/ alempana), ääntyy frikatiiviäänteenä [β] (lähes suomalainen v) vokaalien tai likvidojen välissä; [p] sanan lopussa

/t/ t

/d/ d, ääntyy espanjan tapaan frikatiivina [ð] vokaalien tai likvidojen välissä; [t] sanan lopussa

/k/ c ennen a, o, u tai konsonanttia; qu ennen e, i; qu on /kw/ ennen a, o, u; qü (treema) on /kw/ ennen e, i; k (vain lainasanoissa)

/ɡ/ g ennen a, o, u; gu ennen e, i; gu on /ɡw/ ennen a, o, u; gü (treema, vrt q) on /ɡw/ ennen e, i, ääntyy frikatiivina [ɣ] vokaalien tai likvidojen välissä , [k] sanan lopussa

Loppuasemassa klusiilit muuttuvat soinnittomiksi.

[muokkaa] Affrikaatat

/ts/ ts

/dz/ tz; Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa /dz/ on sulautunut soinnittomaan /ts/:hen.

/tʃ/ (suomalaisittain tš) tx; joskus myös ig sanan lopussa; paljon poikkeuksia.

/dʒ/ (suomalaisittain dž) tj ennen a, o, u; tg ennen e, i; paljon poikkeuksia. Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa, /dʒ/ on sulautunut soinnittomaan /tʃ/:hen.

Loppuasemassa affrikaatat muuttuvat soinnittomiksi. Sananloppuinen /ts, tʃ/ jota seuraa vokaali, on soinnillinen.

[muokkaa] Frikatiivit

/f/ f

/v/ v, w (vain lainasanoissa). Monissa nykykatalaanin murteissa /v/ on sulautunut soinnillisen klusiilin /b/ kanssa (ilmiö nimeltä betasismi). Kuitenkin /v/ on edelleen erillinen foneemi Baleaarien, Algueren, Valencian ja Tarragonan ympäristön murteissa.

Loppuasemassa frikatiivit muuttuvat soinnittomiksi kuten saksassa.

[muokkaa] Sibilantit

/s/ s; ss vokaalien välillä; myös c ennen e, i ja ç kaikkialla.

/z/ z; s vokaalien välillä (vrt. portugali). Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa /z/ on sulautunut soinnittomaan /s/:ään.

/ʃ/ (suomalaisittain š) x; ix vokaalin jälkeen tai sanan lopussa. Länsimurteissa (Lleida, Valencia), kirjoitettu -ix- äännetään [jʃ] tai [js]. Barcelonan kaupungissa, sananalkuinen tai nasaalien jälkeinen /ʃ/ ääntyy usein affrikaattana [tʃ].

/ʒ/ (suomalaisittain ž) j ennen a, o, u; g ennen e, i; paljon poikkeuksia. Barcelonan kaupungissa, sananalkuinen tai nasaalinjälkeinen /ʒ/ ääntyy usein affrikaattana [dʒ].

Sananloppuiset /s/ and /ʃ/, joita seuraa vokaali, muuttuvat soinnillisiksi.

[muokkaa] Nasaalit

/m/ m

Digrafi tm vokaalienvälisessä asemassa ääntyy kaksois-m:nä (setmana (viikko) -> "semmana"). Poikkeuksena lainasanat, kuten ritme (rytmi). Sanan lopputavussa digrafi mp redusoituu m:ksi .

/n/ n

Digrafi tn vokaalienvälisessä asemassa ääntyy kaksois-n:nä (cotna (kaarna) -> "konna"). Poikkeuksena lainasanat, kuten ètnitat (etnisyys). Kyseessä ei tällöin olekaan varsinaisesti digrafi, vaan tavuraja erottaa konsonantit toisistaan.

/ɲ/ ny, palataalinaasali, kuten espanjan ñ (nj "yhteenlausuttuna").

Nasaalit loppuasemassa ääntyvät selkeinä, toisin kuin espanjassa tai ranskassa.

[muokkaa] Lateraalit

/l/ l. Katalaanin /l/:ssä on selkeä velaarinen resonanssi.

l·l on ela geminada, katalaanille tunnusomainen grafeemi, joka merkitsee kaksois-l:ää (esim Barcelonan katu Paral·lel). Tämä grafeemi ääntyy kaksois-l:nä, ja tämä erottaa selkeimmin katalaanin ja espanjan puhujat toisistaan. Digrafi tl vokaalienvälisessä asemassa ääntyy myös kaksois-l:nä (espatla (olkapää) -> 'espalla'), paitsi lainasanoissa, kuten atleta (urheilija).

/ʎ/ ll, palaatalilateraali (lj "yhteenlausuttuna"). Standardikatalaanin /ʎ/ ei ole sulautunut /j/:hin kuten ranskassa tai amerikanespanjassa, ja tätä ilmiötä (ieisme) pidetään sosiaalisesti stigmatisoivana. Trigrafi tll on sulautunut kaksois-ll:ään [ʎː], (rotllo (käärö) -> "rolljo").

[muokkaa] R-äänteet

Katalaanissa on kaksi r-äännettä, kuten espanjassa ja portugalissa.

/ɾ/ Yksitäryinen r, r kaikkialla muualla paitsi sanan alussa.

/r/ Monitäryinen r, rr kaikkialla ja r sanan alussa.

Sanan lopussa r ei äänny.

[muokkaa] Kielioppi

Katalaani erottuu muista romaanisista kielistä erityisesti erikoisen analyyttisen perfektinsä ansiosta. Tämä muodostetaan asettamalla verbin eteen anar-verbin ("mennä") preesensmuoto - niinpä esimerkiksi vaig menjar tarkoittaa "olen syönyt". Muissa romaanisissa kielissä tällaiset rakenteet viittaavat yleensä tulevaisuuteen, kuten espanjan voy a comer. Tälläkin on katalaanissa on analogiansa: vaig a menjar tarkoittaa kyllä katalaaniksikin "lähden syömään" (joka siis viittaa ainakin implisiittisesti tulevaisuuteen, koska en ole vielä syönyt), mutta kannattaa huomata, että jos prepositio a pudotetaan pois, saamme menneeseen aikaan viittaavan rakenteen.

Sellaiset päätteillä muodostettavat perfektimuodot (preteriti) kuin esim. espanjan hablé "puhuin" eivät ole katalaanille täysin vieraita, mutta ne eivät ole luontevaa puhekieltä kaikissa murteissa. Hablé kääntyy katalaaniksi sekä Valenciassa, Barcelonassa että Palma de Mallorcassa luontevimmin muodossa vaig parlar. Muoto parlí on myös olemassa, mutta puhekieltä se on vain Valenciassa ja Baleaareilla. Kirjakielessä se on muodollisempi kuin vaig parlar, eikä se ole yksinomainen eikä välttämätön edes niissä murteissa, joissa se on elävää kieltä. Sama puhuja voi samassa lauseessa ja rinnakkain käyttää molempia muotoja.

Katalaanissa ei tunneta olla-verbissä espanjan ser vs. estar -vastakkainasettelua. Sieltä löytyvät kyllä samannäköiset olla-verbit ésser ja éstar, mutta ero on muualla: katalaanissa ensimmäinen viittaa kerralliseen, jälkimmäinen toistuvaan olemiseen - sama ero on esim. venäjän verbeillä byt´ ja byvat´.

Määräiset artikkelit ovat katalaanissa maskuliini el (monikko els) ja feminiini la (monikko les - kuuluisa Las Ramblasin kävelykatu Barcelonassa on siis kataloniaksi nimeltään Les Rambles). Murteissa ja katalaanin aiemmissa historiallisissa vaiheissa artikkelista voi esiintyä muitakin muotoja, kuten lo (esim. kuuluisa historiallinen ritariromaani Tirant lo Blanc). Nykykatalaanissa lo-artikkelia saatetaan käyttää espanjan tapaan neutraalin adjektiivin substantivoimiseen, mutta normatiivinen kielioppi pitää tätä virheenä. Baleaareilla esiintyy sellaisia muotoja kuin esim. sos ja so: amb sos amics "ystävien kanssa", kirjak. amb els amics.

Määräisiä artikkeleita käytetään kataloniassa aivan normaalisti henkilönimien edellä: kuuluisan sopraano Montserrat Caballén katalaania puhuva ystävä käyttäisi sopraanosta aivan varmasti nimeä la Montse. Maskuliini artikkeli muuttuu etunimen edessä usein muotoon en, esim. en Joan "Jussi". Selkeä ero espanjaan (mutta yhtäläisyys italiaan) on määräisen artikkelin käyttö omistuspronominien edellä silloinkin, kun jäljessä tulee substantiivi: kat. el meu temible adversari "pelottava vastustajani", mutta esp. mi temible adversario.

[muokkaa] Sanasto

Sanastoltaan katalaani muistuttaa suuresti espanjaa, mutta paljon yhteistä sanastoa on myös ranskan kanssa, vrt. esim.:

"syödä" - menjar, ra. manger (lat. manducare "pureskella"), mutta esp. comer (lat. com-edere "syödä yhdessä")

"löytää" - trobar, ra. trouver, esp. encontrar (lat. en-contrare "kohdata")

"puhua" - parlar, ra. parler (lat. parlare, keskustella) , esp. hablar (lat. falare, puhua)

Se on myös säilyttänyt sanoja, jotka espanjassa ovat vanhentuneet, esim. vegada "kerta" (nykyespanjassa vez).

[muokkaa] Esimerkkejä

• La cuina és just a davant del menjador. Keittiö on juuri ennen ruokasalia.
• Està casada i té una filla, l'Emma. Emma se on naimisissa ja hänellä on tytärkin.
• És rossa i té els ulls blaus Hän on vaalea ja hänellä on siniset silmät.
• Vaig a fer un volt amb la bicileta. Lähden pyörälenkille. (Vaig a fer... tarkoittaisi "lähdin, olen lähtenyt...")

[muokkaa] Tunnettuja puhujia

Antoni Gaudí, arkkitehti; Salvador Dalí, taidemaalari; Manuel Castells, sosiologi; Joan Miró, taidemaalari ja graafikko.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Generalitat de Catalunya
• (englanniksi) Catalan 101 Learn Catalan online
• Llengua catalana
• Katalaaninkielinen Wikipedia