- DarkWiki

Ihminen (Homo sapiens sapiens) on ihmisapinoiden heimoon kuuluva eläinlaji. Ihminen on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Ihmisellä on kaikkiin muihin eläimiin verrattuna pitkälle kehittyneet aivot, jotka pystyvät abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa mahdollistanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji.

[muokkaa] Ihmistä tutkivat tieteet

Biologia tutkii elämää ja siksi myös ihmistä, mutta silti se ei ota huomioon kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Eri tieteenalat tutkivat ihmistä ja ihmisen toimintaa eri tavalla. Niitä ovat esimerkiksi:

[muokkaa] Ihmisen biologia

[muokkaa] Anatomia ja fysiologia

Ihmisvartalojen tyyppejä on useita, ja niiden koko ja ominaisuudet määräytyvät pääasiassa geeniperimän mukaan, tosin vartaloon voivat vaikuttaa myös ympäristötekijät, kuten ruokavalio ja liikunta. Aikuisen ihmisen pituus vaihtelee keskimäärin 150 cm:n ja 190 cm:n välillä. Naiset ovat keskimäärin miehiä pienempiä. Keskipituuksissa on myös alueellista eroavaisuutta.

Ihmiset ovat omaksuneet pystyasentoisen liikkumistavan ja pystyvät näin täysin kaksiraajaiseen liikkumiseen. Siten yläraajat vapautuvat käsittelemään muita esineitä. Koska fysiologia ei ole vielä täysin kehittynyt pystyasentoiseen liikkumiseen, ihmisten liikkumismuoto tuottaa heille vaikeuksia erityisesti myöhemmässä iässä, ja vammojen sattuessa kriittisiin kohtiin voi liikkumiskyky kadota hetkellisesti täysin.

Ihmisellä ruumiin karvoitus on vähentynyt huomattavasti. Osaltaan joillain yksilöillä karvoituksen vähentyminen on enemmän näennäistä kuin todellista. Heillä karvoja on yhtä tiheässä kuin muillakin ihmisapinoilla, mutta ne ovat lyhyempiä ja huomaamattomampia, koska ne ovat vähäpigmenttisempiä. Joidenkin alueiden ihmisillä karvoitus on vähentynyt huomattavasti voimakkaammin toisten alueiden ihmisiin verrattuna. Karvoituksen puutetta on pyritty selittämään erilaisilla teorioilla. Karvattomuutta on pidetty etenkin metsästyksen aikana tarvittavana jäähdytysjärjestelmänä ja myös ulkoloisten määrää vähentävänä. Myös seksuaalivalinnalla ja muilla sosiaalisilla suhteilla lienee osuutensa karvattomuuteen.^[1]

Toisaalta muun ihon vähäisen karvapeitteen vastapainoksi useimmilla ihmisillä on päälaellaan karvat - hiukset - jotka kasvavat peräti pidemmiksi kuin minkään muun eläinlajin karvat. Tosin joillakin tietyn perimän omaavilla ihmisillä hiukset jäävät lyhyeksi ja hyvin kiharaiseksi, lisäksi monet miehet vanhimmiten kaljuuntuvat. Ihmisen päälaen karvoituksen huikea pituus on ollut arvoitus tieteilijöille. On arveltu, että pitkät hiukset olisivat olleet varhaisina aikoina tärkeitä seksuaalisen valinnan kannalta, vaikka myöhemmin monien alueiden kulttuuri on kehittynyt siihen suuntaan, ettei hiusten vapaata kasvua pidetä jommallakummalla tai molemmilla sukupuolilla toivottavana.

Ihmisten ihon ja tukan väri johtuu kudosten väriaineesta eli pigmentistä, johon ihmisillä ja muilla eläimillä vaikuttaa melaniini. Ihonväri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanpunaiseen. Ihonväri on kehittynyt suojaamaan Auringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foolihapon hajoamiselta, mutta sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Tukan väri voi olla vaalea, ruskea, punainen tai niiden sekoitus. Ihmisten iholla on myös ominaisuus ruskettua auringonpaisteessa suojautuakseen ultraviolettisäteilyltä.

Aikuisen ihmisen unentarve on keskimäärin 7–8 tuntia ja lapsen 9–10 tuntia vuorokaudessa. Vanhemmat ihmiset nukkuvat vain 6–7 tuntia päivässä. Univaje heikentää ihmisen suorituskykyä.

Normaalisti ihmisellä on 46 kromosomia (23 paria) jokaisessa solussa, joissa on valmistuneiden kartoitusten mukaan n. 3,9 miljardia "emäspaikkaa". Mahdollisia geenejä ihmisellä on n. 20 000–25 000. Human Genome -projekti on viime aikoina tehnyt merkittävää työtä kartoituksessa. Ihmisen DNA-perimä on 98,4-prosenttisesti sama kuin simpanssin, joka on ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Erotuksena kaikista muista "tavallisista" kromosomeista eli autosomeista, sukupuolikromosomi määrää ihmisen sukupuolen, kuten muillakin nisäkkäillä.

[muokkaa] Elämän kiertokulku

Niin ihmisen ja muidenkin organismien elämään kuuluu syntymä, kasvu ja lopulta väistämätön kuolema. Naisen sisällä oleva munasolu hedelmöittyy yleensä miehen ja naisen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä miehen spermalla, jolloin nainen tulee raskaaksi. Tosin nykyisin lääketiede on kehittynyt huimasti, ja ihmiset hallitsevat useita tekniikoita, kuten keinohedelmöityksen ja muita perinteisistä tavoista poikkeavia tapoja saattaa nainen raskaaksi. Hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti jakautuu naisen kohdussa muodostaen alkion, josta myöhemmin kehittyy sikiö. Lapsi tulee tavallisesti ulos naisen kohdusta emättimen kautta, ja tällöin terve vastasyntynyt osaa hengittää itsenäisesti. Moderneissa kulttuureissa syntynyttä lasta pidetään henkilönä, ja sitä suojaavat kaikki samat lait kuin täysikasvuisiakin ihmisiä. Joidenkin maiden lait pitävät jo sikiötä henkilönä sen vielä ollessa naisen kohdun sisässä. Kaikissa maissa abortti eli raskaudenkeskeytys ei ole laillinen.

Muihin nisäkäslajeihin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma, johtuen lapsen suuresta päästä. Synnytys kestää jopa päivän verran ja saattaa olla hyvin kivulias äidille. Joskus äiti, lapsi tai kumpikin kuolee synnytyksessä. Lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi varakkaissa maissa lääketieteen kehityttyä 1900-luvulla. Luonnollinen synnytys ilman puhtaita olosuhteita ja ammattitaitoista avustusta on vielä yleistä kehittymättömissä maissa.

Ihmislapsi syntyy noin yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan jälkeen. Kehittyneissä maissa vastasyntyneen paino on noin 3–4 kg ja pituus 45–60 cm. Lapsi kasvaa syntymää seuraavina kolmena elinvuonnaan noin puoli metriä, jonka jälkeen pituuskasvu tasoittuu noin 4–7 cm vuosikasvuksi noin 7–12 seuraavan ikävuoden ajaksi, jonka jälkeen kasvu murrosiässä tilapäisesti kiihtyy sukupuolihormonien vauhdittamana, ja lopulta hidastuu ja ajan myötä päättyy. Suomalaiset tytöt kasvavat noin 15-16 ikävuoteen saakka, poikien kasvaessa vielä jopa 17–20 vuoden ikäisinä.

Suomalaisilla tytöilä murrosiän fyysinen kehitys käynnistyy tavallisimmin 10–12-vuotiaana, joillakin yksilöillä myös aikaisemminkin ja osalla myöhemminkin. Kuukautiset tulevat vuotta-kahta myöhemmin, eli 12-14 vuotiaana. Tytöillä pituuspyrähdys on poikia pienempi, ja ajoittuu pojista poiketen murrosiän alkuun. Pojilla murrosikä alkaa tavallisesti 11–13-vuotiaana, aluksi hitaasti genitaalien kasvamisena. Selviä merkkejä kuten nopeaa pituuskasvua, tai äänenmurrosta ilmenee vasta 13–15-vuotiailla pojilla. Pojat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti hiukan ennen pituuskasvun kiihtymistä ja äänenmurrosta, noin 13 ikävuoden lopulla.

Murrosiän mentyä on aika jolloin ihminen on fyysisesti huippukunnossa, tätä kestää vajaa kymmenisen vuotta, eli noin vuodet 17–27. Tätä seuraa ihmisen hidas kymmeniä vuosia kestävä fyysinen rappeutuminen, joka johtaa lopulta kuolemaan. Kaikki ihmiset vanhenevat, mutta terveellisillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja positiivisella elämänasenteella sitä voidaan osittain hidastaa. Keskimääräinen ihmisten elinikä vaihtelee suuresti maittain. Naiset elävät keskimäärin vuosia miehiä kauemmin.

Yleensä ihmisen kuoltua hänen läheisensä hautaavat vainajan kuolleen ruumiin ja pystyttävät muistomerkin. Useimmille ihmisille ominaista on myös halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja kuolemattomuuteen.

[muokkaa] Rotu ja etnisyys

Eri maantieteellisillä alueilla asuu ihmispopulaatioita, joiden ulkonäkö, kieli ja kulttuuri eroavat toisistaan. Eri populaatiot ovat erilaisia pääasiassa siksi, koska ne ovat historiansa aikana kokeneet erilaisia vaiheita. Ryhmien on täytynyt selviytyä eri puolilla maapalloa hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Kulttuurillinen, kielellinen ja geneettinen kehitys on kulkenut eri polkuja ja kehittänyt vaihtelua ja paikallisia erikoisuuksia.

Yleensä ihmiset määrittelevät itsensä johonkin ryhmään rodun ja etnisyyden perusteella, tosin tieteen kannalta rodun käsitteestä ei olla lainkaan yksimielisiä. Luokittelu yleensä perustuu esivanhempiin ja näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kielen, kulttuurin, perinteiden, uskonnon tai syntymäpaikan mukaan johonkin ryhmään, mikä lisää yhteenkuuluvuutta. Etnisyyttä voidaan kutsua myös kansallisuudeksi, mutta termit eivät kaikissa tapauksissa ole yhteneväiset. Etnisyys tai kansallisuus on monille tärkeä samaistumisen kohde, ikään kuin laajennettu perhe; sen kautta monet kokevat kuuluvansa perhettä ja sukua laajempaan ryhmään, jolla on merkittäviä yhdistäviä ja muista ryhmistä erottavia tekijöitä. Etnisyyteen tai kansallisuuteen kohdistuva aatteellinen itsetietoisuus ja tiedostava samaistuminen on 1700- ja 1800-lukujen taitteessa kehittynyt nationalismi. Nationalismin eli kansallisuusaatteen vaikutuksesta monet tahtovat etnisen ryhmänsä saavan hallita tiettyä aluetta itsehallinnollisella tai itsenäisenä. Etnisten ryhmien ristiriitaiset aluevaatimukset ovat johtaneet moniin sotiin.

Lähes kaikki ihmiset elävät jonkin valtion tai yhteiskunnan alueella ja useimmiten ovat jonkun valtion tai yhteiskunnan virallisia jäseniä eli kansalaisia. Kansalaisuus on eri asia kuin kansallisuus tai etnisyys, sillä saman valtion kansalaisina voi olla useita etnisyyksiä. Myös valtio tai yhteiskunta voi olla voimakkaan samaistumisen kohde. Tällaista samaistumista kutsutaan patriotismiksi.

[muokkaa] Evoluutio

Ihmisten evoluutio yleensä keskittyy tarkastelemaan suvun Homo kehitystä, mutta myös ihmistä edeltävien kädellisten ja ihmisapinoiden historiaa ja kehitystä. Biologisesti ihmiset luokitellaan Homo sapiens sapiens -lajiksi, joka on ainut Homo-suvun elossaoleva laji, muiden suvun jäsenten ja edeltävien apinaihmisten kuoltua sukupuuttoon.^[2]

Lähimmät elossa olevat sukulaiset ihmiselle ovat tavallinen simpanssi ja bonobo. Ihmisen perintöaineksen kartoitus päätyi loppupäätelmään: ihmisen ja simpanssin sukulinjojen 6,5 miljoonan vuoden erossa olo on johtanut eroon perimässä, joka on vain kymmenen kertaa suurempi kuin ero toisilleen tuntemattomien ihmisyksilöiden välillä. Simpanssien kehityslinja erkani ihmisistä noin 5–6 miljoonaa vuotta sitten ja gorillojen noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten.

Nykytiedon mukaan ihmiset kehittyivät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja myöhemmin syrjäyttivät muut kädelliset muualla maapallolla. Toisen, yleisesti vanhentuneeksi katsotun, teorian mukaan ihmisiä kehittyi maapallolla samanaikaisesti monella alueella.^[3] Ihmisten DNA-perimä verrattuna muihin samaan aikaan eläneisiin lajeihin kuitenkin viittaa myöhäisellä pleistoseenikaudella ihmispopulaation olleen erittäin pieni, maksimissaan 10 000 yksilöä, mikä johti ihmisten pieneen geenipooliin.

Ihmisten evoluutiossa tärkeässä asemassa oli kasvanut aivotilavuus, joka on tyypillisesti aikuisilla noin 1400 cm³. Se on puolet suurempi kuin simpanssin tai gorillan. Kasvanut älykkyys ja kehittyneet kommunikointitaidot johtivat ihmiskunnan nopeaan sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen.^[4]^[5]

[muokkaa] Populaatio ja levinneisyys

Laajimmin hyväksytyn teorian mukaan nykyihmiset kehittyivät Afrikan savanneilla noin 200 000–250 000 vuotta sitten syrjäyttäen Homo erectus -lajin^[6]. Ihmiset valloittivat Euraasian ja Oseanian noin 40 000 vuotta sitten ja viimeisimpänä Amerikan 20 000 vuotta sitten. Nykyihminen syrjäytti muut läheiset ihmislajit nopeasti ylivoimaisella kilpailukyvyllään ravintoketjun huipulla^lähde?.

Varhaisimmat ihmiset olivat keräilijä-metsästäjiä, joiden elämäntyyli oli sopeutunut savannien elämään. Myöhemmät ihmiset omaksuivat eläinten kasvattamisen ja vakituiset asuinpaikat, mitkä mahdollistivat maanviljelyn kehittymisen. Varhaisimmat ihmiset asuttivat hedelmällistä maaperää, mutta nykyisen kehittyneen ihmiskulttuurin ja teknologian ansiosta ihmiset voivat asua lähes missä tahansa. Viimeisinä vuosikymmeninä ihmiset ovat asuttaneet lähes joka kolkan maapallolta, mukaan lukien Etelämantereen. Lisäksi ihminen on asunut jopa avaruudessa. Suurin osa ihmisistä, 61 prosenttia, elää Aasiassa. Loput ovat jakautuneet maapallolle seuraavasti: ihmisistä 14 % on Amerikassa, 13 % Afrikassa, 12 % Euroopassa ja 0,5 % Oseaniassa.

Ihmispopulaatio on viimeisenä kahtena vuosisatana kasvanut miljardista yli kuuteen miljardiin henkeen. 2,5 miljardia 6,5 miljardista ihmisestä (39,7 %) elää kaupungeissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.

[muokkaa] Ravinto

Ihmiset vaativat elääkseen säännöllisesti ruokaa ja juomaa. Ruoan puute ihmisellä johtaa jo lyhyessä ajassa nälkäkuolemaan, mutta vedenpuute on sitäkin vakavampi: se johtaa dehydraatioon ja kuolemaan jo muutamassa päivässä. Vettä tai muita nesteitä ihminen juo keskimäärin 1,5 litraa päivässä. Ihmiset voivat syödä elääkseen sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Eli on lajille ominaista syödä lihaa ja kasviksia. Vaikka ihmiset jo kauan aikaa sitten omaksuivatkin liharuokaa sisältävän keräilijä-metsästäjämenetelmän tavakseen hankkia ravintoa, nykyisin jotkut ihmiset syövät vain kasviksia eettisistä tai terveydellisistä syistä. 10 000 vuotta sitten ihmiset omaksuivat maanviljelyskulttuurin, joka johti populaation nopeaan kasvuun ruoan riittäessä yhä useammalle.

Nykyisin tavaraliikenne on parantunut, ja yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus saada erilaisia ruoka-aineita eri puolilta maailmaa, eikä valikoima rajoitu enää vain paikalliseen tarjontaan.

Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen.^[7] Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää.

[muokkaa] Aivot, mieli ja tietoisuus

Ihmisen aivot ovat keskushermoston tärkein osa. Ihmisen aivojen arvellaan olevan tehokkaammat kuin minkään muun nykyisen tai edesmenneen lajin. Ihmiset ovat tiettävästi myös ainoa laji, jota voidaan kutsua tieteellisesti todella älykkääksi.

Ihminen on yksi seitsemästä lajista, joka läpäisee peilitestin, tosin yleensä alle kaksivuotiaat ihmislapset eivät läpäise sitä. Testattavan pitää tunnistaa oma itsensä peilistä. Muut lajit, jotka läpäisevät testin, ovat simpanssi, norsu, bonobo, oranki, delfiini ja kyyhkynen. Yleensä muiden eläinlajien edustajat reagoivat omaan peilikuvaansa samalla tavalla kuin lajikumppaniinsa^[8].

[muokkaa] Yhteiskunta ja kulttuuri

Ihmiset eroavat muista lajeista kehittyneen sosiaalisen kanssakäymisen ja kulttuurin ansiosta. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat koko ihmiskunnan. Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ihmisillä on monia arvoja, normeja ja perinteitä, ja ne yhdistävät tiettyjä ryhmiä.

Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen, ovat olleet esimerkiksi

Ihmiset pitävät itseään hyvinä tilanteiden arvioinnissa, yleiskäsityksen muodostamisessa, asiayhteyksien tajuamisessa, mallien tunnistamisessa ja vaistojen käytössä. Toisaalta ihmiselle tuottavat vaikeuksia käsitellä asioita rinnakkain, muistaa yksityiskohtia, suorittaa rutiinitehtäviä, luopua vääristä päätelmistä ja hallita stressiä.

[muokkaa] Kieli

Ihmiset eroavat muista lajeista kielellisillä kyvyillään, joiden ansiosta he voivat jakaa keskenään ideoita, suunnitella tulevaisuutta ja siirtää hankittua tietoa jälkipolville. Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät kuuluvia. Kieliä tutkii kielitiede. Ihmisillä on tällä hetkellä käytössä eri kieliä noin 6 000, ja lukemattomat kielet ovat hävinneet aikojen saatossa. Ihmiskunnan kielellinen monimuotoisuus on kuitenkin vähentymässä ja kieliä kuolee yhä kasvavalla nopeudella, johtuen suurelta osin globalisaatiosta. Valtaosan kielistä pelätään kuolevan tämän vuosisadan aikana.

Kirjoitustaidon ihmiset kehittivät noin 5 000 vuotta sitten. Se oli tehokas tapa säilöä tietoa muistiin jälkipolville, ja sillä oli huomattava merkitys ihmisten kulttuurievoluutiossa.

[muokkaa] Taiteet

Kuvataidetta on esiintynyt ihmiskunnassa aina esihistoriallisesta ajasta lähtien. Se on erikoinen ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen muoto, eikä vastaavaa muilla lajeilla esiinny.

Musiikki on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Sen synnyn arvellaan liittyneen puheen kehittymiseen, ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa luonnon äänien – kuten lintujen – matkiminen, työliikkeiden rytmi ja ihmisen leikkisä ja seurallinen perusolemus. Nykyisin musiikki on yksi levinneimmistä viihteen muodoista ihmiskunnan keskuudessa.

Kirjallista perinnettä edeltää ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Kirjallista taidetta edustaa runot, draama sekä proosa.

[muokkaa] Motivaatio ja tunteet

Motivaation käsitettä on käytetty kuvaamaan sitä 1) mikä aktivoi organismin (aktivaatio) 2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (valinta/selektio ja ohjaaminen) ja 3) miksi organismi vastaa samaan ärsykkeeseen välillä eri tavoilla (valmius vasteeseen). Yksinkertaisesti motivaatioteorian tulisi vastata kysymykseen "miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme". Motivaatioteorioiden jaoksi on ehdotettu ns. push-pull-dikotomiaa: toisissa teorioissa oletetaan jokin "työntävä", organismin sisäinen motivaatiovoima (perinteisesti tension/sisäisen jännitteen vähentäminen, tension reduction), toisissa taas jokin "vetävä", organismin ulkopuolella oleva motivaatiovoima (perinteisesti palkkiot/rangaistukset). Hedonistisia motivaatioteorioita yhdistää korostus organismin pyrkimisestä nautinnon tavoitteluun ja ahdistuksen/kivun välttämiseen. Tärkeitä motivaatiokäsitteitä ovat mm. vietti, tarve, tavoite, attribuutio ja flow. (Pervin 2003 : The science of personality, 104–142.)

Tunne on kokonaisuus kompleksisen järjestelmän, kuten ihmisen, koordinoimiseksi tiettyyn perustilanteeseen. Esimerkiksi pelon tunne herkistää aisteja, keskittää huomiota, pienentää pintaverenkiertoa (pienemmät vauriot taistelutilanteessa), nostaa sydämen lyöntitiheyttä, erittää vereen adrenaliinia jne. Vaikka ihmiset tietävätkin tunteista nykyään paljon, ovat ne edelleenkin tieteellinen mysteeri. Näitä asioita tutkii erityisesti psykologia.

[muokkaa] Rakkaus ja seksuaalisuus

Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista. Se voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. Kahden aikuisen välisessä rakkaudessa keskeistä on seksuaalisuus, kun taas vanhempien jälkeläisiään kohtaan tuntemassa rakkaudessa biologinen huoltamisvaisto.

Seksuaalisuus on useimmilla eläinlajeilla, kuten myös ihmisellä, esiintyvä ilmiö. Samaan tapaan, kuin ravinnon kulutus tuottaa eläimille mielihyvää, myös seksuaalisuuden harjoittamiseen liittyy mielihyvän saamista. Tämän mielihyvän tarkoitus on taata, että yksilöt jatkavat sukuaan. Ihmisten seksuaalisuus on monimutkaisinta kaikista eläimistä, eikä se aina edes liity suoraan lisääntymiseen. Useimmat seksologit uskovat ihmisten olevan luonnostaan biseksuaaleja.^lähde? Havainnot perustuvat ihmisten läheisiin sukulaisiin, kuten bonobojen käyttäytymiseen ja ihmisten historiaan.

[muokkaa] Uskonto

Uskonto tarkoittaa ihmisen uskoa jumaliin tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, hänen turvautumistaan siihen sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.^[9] Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.^[10]

[muokkaa] Filosofia

Filosofia on noin 600–400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka pyrkii tutkimaan todellisuuden perimmäistä olemusta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä teemoja.

[muokkaa] Tiede ja teknologia

Tiede viittaa systemaattiseen tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin. Moderni tiede syntyi Euroopassa uudella ajalla. Tieteen pohjimmainen päämäärä tai tarkoitus yhteiskunnalle on tuottaa hyödyllisiä malleja todellisuudesta.^{kenen mukaan?} Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Tiede on nykyisin yksi suurimmista ihmisten kulttuuria ohjaavista tekijöistä.

[muokkaa] Valtio ja politiikka

Valtio on nykyisin keskeinen ihmisten organisoitumisen muoto. Sitä edelsi esimerkiksi klaani, heimo tai päällikkökunta.

Nykyisin ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Sovinnaisen käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa ihmisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan.

[muokkaa] Väkivalta

Ihmisille kuten muillekin kädellisille ja nisäkkäille on luonteenomaista ryhmien väliset aggressiot, jotka useimmiten rajoittuvat uhkailuun. Väkivaltaa esiintyy runsaasti niin ihmisyksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Ihmisryhmään kohdistuvaa väkivaltaa kutsutaan esimerkiksi vainoksi. Sota on kahden ihmisyhteisön väkivaltainen yhteenotto. Vaikka yhteisö ei olisi osallisena missään sodassa tai vainossa, sen yksilöt voivat kuitenkin kohdata väkivaltaa toistensa taholta. Yhteiskunnat pyrkivät rajoittamaan väkivaltaa tai monopolisoimaan sen vain tietyille tahoille. Monissa kulttuureissa väkivaltaa sekä ihannoidaan että paheksutaan. Väkivalta voi olla myös henkistä.

Väkivalta on ihmisille useimmiten vallankäyttöä, sillä pyritään alistamaan toinen tai saavuttamaan jokin tavoite. Väkivaltaa myös ihannoidaan.

[muokkaa] Sota

Arkeologisten löytöjen ja kulttuuriantropologisen vertailun perusteella on päätelty, että ihmiset ovat käyneet heimojen tai klaanien välisiä sotia noin 10 000–12 000 vuoden ajan. Tämä tekee sodasta varsin nuoren ilmiön ihmisen biologisessa ja kulttuurisessa evoluutiossa^[11]. Sotiminen on ollut yleistä monien kulttuurien keskuudessa. Ihmiskunnan historian tuhoisin sota on ollut toinen maailmansota, jonka seurauksena kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä.

[muokkaa] Kaupankäynti

Ihmisillä kaupankäynti tarkoittaa tavaran tai palvelun vaihdantaa, jossa vaihdannan tapahtumaan ei liity tiiviin henkilökohtaisen suhteen solmimista. Alun perin ihmiset vaihtoivat tavaroita toisiin tavaroihin. Rahan keksiminen tehosti kaupankäyntiä. Kun vaihdannassa käytetään rahaa, voidaan erottaa ostaminen ja myyminen erillisinä tapahtumina. Toisten eläinten ei tiedetä käyvän kovinkaan merkittävää kauppaa.

[muokkaa] Suhde ympäristöön

Monet metsästäjä-keräilijäkansat ja varhaiset maanviljelijätkin osasivat elää melko lailla sopusoinnussa ympäristönsä kanssa^lähde?. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi monet suuret riistaeläimet on tapettu sukupuuttoon eri puolilla maapalloa. Paikallisesti melko varhaiskantaisetkin yhteiskunnat hävittivät jopa kokonaisia ekosysteemejä, kuten Pääsiäissaarilla^[12].

Ihminen on viime vuosisatoina levittäytynyt yhä laajemmalle, ja yhä enemmän maa-aluetta on otettu ihmisten yhä aktiivisempaan käyttöön ja viety se näin pois muulta luonnolta. Monia luonnonvaroja on alettu hyödyntää niin paljon, että ne eivät ole voineet uusiutua samaan tahtiin. Monien uusiutuvien luonnonvarojen uusiutumisvauhti, ja -kyky on heikentynyt, ja jotkut luonnonvarat, kuten monet eliölajit, on käytetty kokonaan loppuun siten, etteivät ne enää milloinkaan voi uusiutua. Tätä toimintaa kutsutaan luonnonvarojen riistoksi. Tuhannet kehittyneet ja alkeelliset eliölajit ovat kuolleet sukupuuttoon ja jotkut monimutkaiset paikalliset ekosysteemit ovat tuhoutuneet pysyvästi ihmisten ahneuden ja lyhytnäköisyyden vuoksi.

Ihmisten lisääntymisvauhti on kiihtynyt selvästi 1900-luvulla, jolloin sitä alettiin pitää vakavana ongelmana. 2000-luvulle mentäessä ihmisiä on arvioiden mukaan jo moninkertaisesti liikaa, jotta pitkällä tähtäimellä ekosysteemi ja ihmiset voisivat voida hyvin. Valtaosa ihmisistä elääkin kurjuudessa ja köyhyydessä, useat myös nälässä tai kunnollisten elintarvikkeiden ja veden puutteessa. Yleensä puute ei kuitenkaan johdu resurssien vähäisyydestä vaan niiden epätasaisesta jaosta. Jopa samassa yhteisössä toiset voivat elää rikkaasti toisten nääntyessä nälkään.

Ihmisten lisääntymisvauhti kuitenkin kasvaa edelleen^lähde?, ja yleisesti pelätään maapallon kantokyvyn ylittymistä eli sitä, ettei käytännössä maapallolla voida elättää kaikkia ihmisiä. Kantokyvyn ylittymisen arvellaan johtavan pian kantokyvyn romahdukseen, kun viimeisetkin luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuus riistetään loppuun. Kantokyvyn romahdettua maapallolla ei voida ehkä elättää kuin murto-osa aiemmasta väestöstä, ja kantokyvyn toipuminen entiselle asteelle voi olla hyvin hidasta. Entisten kaltaisten erittäin monimutkaisten, siten tuottavien ekosysteemien ja eliölajien kehittymiseen voi hyvinkin mennä vuosimiljoonia, samoin ilmaston korjaantumiseen entisenlaiseksi. Voi myös olla, että ilmasto ei enää korjaannu, vaan vakava kasvihuoneilmiö jää pysyväksi. Tässä tilassa elämällä ei juuri ole edellytyksiä, esimerkiksi meret voivat haihtua ja ilmakehä muuttua hengityskelvottomaksi. Joillain alueilla kantokyky on jo romahtanut paikallisesti. Esimerkiksi liika laidunnus voi aiheuttaa eroosiota, joka lopulta estää laidunnuksen kokonaan.

Tuli on ihmiskunnan merkittävimpiä keksintöjä, mutta polttaminen, lähinnä uusiutumattomien fossiilisten polttoaineiden käyttö, on muodostunut vakavaksi ongelmaksi 1900-luvulta lähtien. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvattaa luonnollisen kasvihuoneilmiön vaarallisiin mittakaavoihin, joka on vakava uhka ihmiskunnan ja lukuisten kehittyneempien eliöiden olemassaololle^lähde?.

[muokkaa] Lähteet

↑ Eläinten maailma, osa1, s. 436
↑ Human evolution: the fossil evidence in 3D, by Philip L. Walker and Edward H. Hagen, Dept of Anthropology, University of California, Santa Barbara
↑ Eswaran, Vinayak, Harpending, Henry & Rogers, Alan R. Genomics refutes an exclusively African origin of humans, Journal of Human Evolution, In Press, Corrected Proof
↑ Boyd, Robert & Silk, Joan B.: How Humans Evolved. New York: Norton & Company, 2003. ISBN 0-393-97854-0.
↑ Dobzhansky, Theodosius (1963). Anthropology and the natural sciences-The problem of human evolution, Current Anthropology 4 (2): 138–148.
↑ Templeton, Alan (2002). "Out of Africa again and again" Nature 416: 45–51.
↑ WFP: Faktoja ja lukuja
↑ Consciousness and the Symbolic Universe, by Dr. Jack Palmer
↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
↑ Erkki Hartikainen: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2000_02/ateismi.html Ateismi ja aatteet. Vapaa Ajattelija, 2000, nro 2/02.
T. Jeremy Gunn: http://www.law.harvard.edu/students/orgs/hrj/iss16/gunn.shtml The Complexity of Religion and the Definition of “Religion” in International Law. Harvard Human Rights Journal, 2003, nro Spring 2003.
Definitions of the word ”religion” (None are totally satisfying) Religioustolerance.org: Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
↑ Raymond C. Kelly: Warless Societies and the Origins of War. The University of Michigan Press; Ann Arbor 2000; Douglas P. Fry: The Human Potential For Peace. An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press; New York - Oxford 2006.
↑ Diamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita, 2000. ISBN 952-5202-56-9 (nid.).

Haku

Valikko

Osallistuminen

Työkalut

Muilla kielillä

Ihminen

Sisällysluettelo