De se

De se (lat. itsestä) on filosofinen termi, joka tarkoittaa uskomusta tulkittuna niin, että se koskee henkilöä itseään. Toisin sanoen, uskomus on de se -uskomus, jos sen katsotaan kohdistuvan jonkun sellaisen proposition totuuteen, joka liittyy uskomuksen omaavaan henkilöön itseensä. Tulkinta eroaa tällöin tietyllä tavalla de dicto ja de re -tulkinnoista. David Kellogg Lewisin mukaan de se sisällyttää de dicton, mutta ei toisin päin.^[1]

Esimerkiksi lause

1a. Pekka uskoo, että hänen housunsa ovat tulessa.

on epämääräinen, ja voidaan tulkita kahdella tavalla:^[2]

1b. Pekka sanoo itselleen: ”Hänen housunsa ovat tulessa”. (de re)

1c. Pekka sanoo itselleen: ”Minun housuni ovat tulessa”. (de se)

Lause 1b koskee siis jotain toista henkilöä, lause 1c Pekkaa itseään.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Burge, Tyler: "Memory and Persons" The Philosophical Review, Vol. 112, No. 3., 2003, ss. 289–337.
• Lewis, David: "Attitudes De Dicto and De Se" The Philosophical Review, 88, 1979, ss. 513–543.
• Perry, John: "The Problem of the Essential Indexical" Noûs 13, no. 1, 1979, ss. 3–21.